Iloitsin viime keväänä siitä, että ns. kantoliina-aloite oli mennyt läpi Helsingin valtuustossa. Aloitteessa siis esitettiin julkisen liikenteen maksuttomuuden ulottamista koskemaan kaikkia pienten lasten kanssa matkustavia riippumatta siitä, millainen kulkupeli matkassa on tai ei ole. Kahdeksan kuukautta siinä kesti, että aloite saatiin YTV:n hallituksen päätettäväksi. Esityslistan pohjaesitys oli surullista luettavaa. Aloite esitettiin torpattavaksi sillä perusteella, että kantoliinassa lapsen kantaminen on vaarallisempaa kuin rattaissa kuljettaminen. Mitään perusteita väitteelle ei luonnollisestikaan esitetty, oletettavasti siksi, ettei niitä ole olemassakaan. Minun ainakin on vaikea uskoa törmäystilanteessa heittelehtimään lähtevän vaunun olevan turvallisempi kuin kantoliinan, josta lapsi ei sitten millään pääse tippumaan. Puristumisriski liinan kanssa julkisissa liikkuessa on ilmeinen ja siksipä kaikki tuntemani liinailijat valitsevat selkä menosuuntaan olevan penkin (jotka yleensä aina ovat vapaana), jolloin törmäystilanteessa kantaja toimii lapsen turvatyynynä. Tämän turvallisempaa paikkaa julkisessa liikenteessä lapselle tuskin löytyy.

Kansalaisaktiivisuudesta huolimatta (tiedän muutaman muunkin lisäkseni lähestyneen YTV:n hallituksen jäseniä ennen päättävää kokousta) aloite torpattiin. Perusteluksi ei kirjattu liinan turvattomuutta (ilmeisesti siis hallituksen jäsenet olivat kirjelmiimme tutustuneet), vaan se, ettei liinan käyttö estä matkan maksamista. No, näinhän se tietysti on. Vaikka eivätpä rattaatkaan estä matkan maksamista vaikkapa metrossa tai ratikassa ja silti maksuttomuus koskee myös niitä.

Vihreiden Tarja Parviainen teki vastaesityksen, joka olisi laajentanut maksuttomuutta, mutta se hävisi äänestyksessä 3-11. Kaikki Vihreiden ja Vasemmistoliiton edustajat äänestivät Parviaisen esityksen puolesta, muut vastaan. Kummallista on se, ettei edes suurin osa helsinkiläisistä hallituksen jäsenistä äänestänyt aloitteen hyväksymisen puolesta, olihan kyseessä kuitenkin Helsingin valtuuston aloite. Tarkemmat speksit muutaman viikon takaisesta kokouksesta löytyvät YTV:n sivuilta. Dokumentit osoittavat aika selvästi, että päätös ja varsinkin sen valmistelu pohjautuivat vahvasti tutkimuslähteeseen nimeltä mutu.

Erityisen pahoillani olen sen vaunuilijan puolesta, joka joutuu odottamaan pysäkillä räntäsateessa seuraavaa bussia, kun edellisen vaunupaikat ovat varattuja matkalippuina mukana raahatuille rattaille.