11.12.2007

Aamiaispöydässä käydään groteskeja keskusteluja kunkin vaivoista. Tällaisia tarinoita ei tässä mittakaavassa taatusti kuule muualla kuin synnyttämättömien osastolla. Suurin osa on osastolla joko raskausmyrkytyksen tai -diabeteksen takia. Joukossa on paljon pienillä viikoilla olevia kaksosten odottajia. Saan kuulla osaston käytännöistä muilta potilailta, sitä hiljaista tietoa. Toinen raskausmyrkytyksen takia osastolla pitkään ollut varoittelee, että osastolla laitetaan herkästi tiputukseen, jos virtsaa ei tule riittävästi. Ei kuulosta kivalta, ja päätän varmuuden vuoksi kiskoa vettä kaksin käsin.

Aamukierroksella lääkäri kertoo, että proteiinin kokonaismäärää seurattaisiin seuraavaan aamuun ja sen jälkeen tehtäisiin päätöksiä jatkosta. Keskustelemme toiveestani synnyttää Tammisaaressa. Lääkäri toteaa, ettei olisi kohteliasta lähettää minua Tammisaareen, jos synnytys päätettäisiin käynnistää. Että minun olisi syytä varautua synnyttämään Kättärillä. Kerron, että toiveissani on edelleen päästä Tammisaareen, mutta jos se ei olisi mahdollista, ei sille toki mitään mahda.

Vietän päivän pissien purkkiin, lukien, hahtuvia neuloen ja tv:tä katsellen. Käyn myös ulkona kävelyllä. Vointini on edelleen mitä mainioin.

Illalla mies tulee käymään. Päätämme soittaa Tammisaareen ja kysyä heidän mielipidettään siitä, voisimmeko lähteä Tammisaareen synnyttämään, jos Kättärillä päädytään käynnistykseen. Että kokisivatko he sen epäkohteliaaksi, kuten Kättärin lääkäri sanoi. Eivät kokisi ja meidät toivotetaan tervetulleeksi. Käymme vielä yhdessä kävelyllä ja lopulta käväisen kotonakin, kun se sattuu niin sopivasti kävelymatkamme varrelle. :)