Torstaiaamuna heräämme Lucia-kulkueen saapuessa osastolle. Kaunis laulu kaikuu käytävästä ja meille tarjoillaan sänkyyn kahvia ja Lucia-pullat. Tännehän voisi vaikka jäädä asumaan!
Aamulla mainitsen kätilölle, että yöllisellä vessareissulla housuun on lirahtanut jotakin, jonka en usko olevan virtsaa. Kätilö epäilee kuitenkin, että kyseessä on ollut virtsankarkailu: yleinen vaiva tässä vaiheessa raskautta. Asia päätetään kuitenkin tutkia ja kuinka ollakaan, pikatesti osoittaa nesteen olleen lapsivettä. Kyseessä on ollut korkea lapsivedenmeno ja ilmeisesti reikä, josta lapsivettä on lirahtanut, on jo umpeutunut. Koska lapsivedenmeno, pienikin, aiheuttaa tulehdusriskin, on Pääppis syytä saada syntymään noin vuorokauden kuluessa. Onkin selvää, ettei synnytyksen käynnistämistä voitaisi enää kovin pitkään lykätä, vaikka synnytyksen luonnollisen käynnistymisen merkkejä onkin ilmassa. Myöhemmin ilmenee, että proteiinin määrä virtsassa on noussut 2,6 grammaan, mikä myös olisi puoltanut synnytyksen lääkkeellistä käynnistämistä.
Syömme rauhassa lounaan ja oksitosiini-tiputus (Syntocinon) aloitetaan klo 13.40. Odottelemme synnytyksen käynnistymistä huoneessamme. Kudon hahtuvavillahousuja jumppapallon päällä ja katson läppäriltä 24:ää. Supistukset säännöllistyvät nopeasti, mutta eivät ole alkuun kovin kivuliaita. Aina supistuksen tullessa pistän 24:n tauolle. Supistuksista tulee kuitenkin jo pian niin kivuliaita, etten pysty katsomaan ensimmäistäkään 24:n jaksoa loppuun asti.
Klo 15.35 supistukset tulevat 3 minuutin välein ja ovat jo varsin kivuliaita. Mies juoksee lämmittämässä kahta kaurapussia vuoron perään, minä pyöritän lantiota jumppapallolla ja koetan rentoutua. Supistusten aikana pidän lämmintä kaurapussia alavatsalla, jossa kivut tuntuvat. Se auttaa. Supistuksen aikana parhaalta asennolta tuntuu seisoa nojaten etukumarassa sänkyyn ja liikutella samalla vartaloa. Haluaisin ammeeseen, mutta salissa, jossa haluaisin synnyttää, on vielä siivous edellisen synnytyksen jäljiltä käynnissä. Valitsen mieluummin odottamisen kuin salin, jossa on pienempi amme. Tutustumiskäynnillä olimme päässeet käymään kaikissa kolmessa synnytyssalissa ja tämä oli niistä ehdottomasti viihtyisin.
Kuva: Bebes
Odottaminen alkaa käydä tuskalliseksi. Noin klo 18 pääsen haluamaani synnytyssaliin ja suoraan ammeeseen, joka on onneksi täytetty siivouksen aikana. Ennen ammeeseen menoa kohdunsuun tilanne tarkistetaan. Edelleen 3 cm auki. En ole pettynyt tähän, vaan uskon synnytyksen etenevän, kunhan pääsen ammeeseen. Supistukset ovat tiheitä ja kivuliaita. Saan kipuun akupunktioneulan otsaan ja homeopaattisen tabletin, joista en kylläkään havaitse olevan sanottavasti hyötyä. Olen täyttänyt tutustumiskäynnillä saamamme synnytyssuunnitelman ja siihen kirjatut toiveeni synnytyksen mahdollisimman luonnonmukaisesta kulusta ja vaihtoehtoisista kivunlievitysmenetelmistä otetaan vakavasti. Kätilö ei edes ehdota puudutusta, vaikka omiin muistiinpanoihinsa kirjoittaakin minun olevan "tosi kipeä".
Oksitosiinin määrää nostetaan, mikä tekee supistukset entistäkin ärhäkämmiksi. Vesi auttaa kipuun, mutta supistukset tulevat niin tiuhaan ja kipeinä, etten ennätä rentoutua niiden välillä. Koetan kestää kivun synnytyslaulun avulla. Sitä salistamme sitten kuuluukin jatkuvalla syötöllä. Kuuntelemme valitsemaani musiikkia, mutta en juuri pysty siihen keskittymään. Tuntuu kuin olisin ammeessa aivan omissa maailmoissani, ikäänkuin kuplan sisällä, ja koetan kuplassani keskittyä vain ja ainoastaan kestämään supistusten huiput.
Sikiön sydänkäyrää otetaan aika ajoin vedessä, mutta minua ei tutkita. Haluan keskittyä rentoutumiseen, jotta kohdunsuu avautuisi mahdollisimman nopeasti. Klo 18.50 oksitosiinin määrää nostetaan taas, tällä kertaa melkein maksimitasolle, jonka jälkeen alan olla todella kipeä. Rentoutuminen ei enää tahdo onnistua ja supistusten ajan lähinnä vaikeroin. Supistukset tuntuvat pidemmiltä kuin niiden väli ja taitavatpa sitä oikeastikin olla. Valan itseeni uskoa sillä, että kohdunsuu varmasti avautuu näin kovilla kivuilla hyvin.
Mies on ammeen laidalla ja toteuttaa harvoja toiveitani. Kätilö käy aika ajoin tsekkaamassa tilanteen ja klo 19.30 hän tuumaa, että on parasta lopettaa oksitosiinitiputus. Taidan näyttää aika kärsivältä… Supistukset laantuvat heti tiputuksen lopettamisen jälkeen, joskin jatkuvat säännöllisinä. Klo 20 nousen ammeesta sisätutkimusta varten. Kohdunsuu on edelleen vain sen viheliäisen 3 cm auki! Siis saman verran kuin ennen rääkin aloitusta! Tässä vaiheessa alkaa usko loppua: jos kuusi tuntia säännöllisiä, kipeitä supistuksia ei saa mitään aikaan, niin mikä sitten saa?!!
Kätilö tuumaa, että pidämme yön yli tauon tiputuksessa ja toivoo, että supistukset jatkuisivat luonnostaan. Saan vielä homeopaattisen tabletin, jonka tarkoituksena on vahvistaa luonnollisia supistuksia, jos niitä on tullakseen. Jos supistukset eivät olisi vahvistumassa luonnostaan, tabletin pitäisi rentouttaa ja mahdollistaa nukkuminen.
En saa nukuttua käytännössä koko yönä. Supistukset jatkuvat, eivät yhtä kipeinä, eivätkä yhtä säännöllisinä, mutta estävät kuitenkin nukkumisen. Otan nukahtamistabletin ja saan hiukan kipulääkettäkin, jotta saisin nukuttua, mutta ilman toivottua vaikutusta. Mies ravaa koko yön lämmittämässä kauratyynyjä. Kauratyynyt auttavat yllättävän hyvin alavatsan supistuskipuihin: selässä minulla ei juuri kipuja olekaan. Oksentelen pitkin yötä ja uuteen aamuun nousen rättiväsyneenä.
