Viime viikon lopulla palasimme varsinaiselta kesälomaturneelta, johon sisältyi muutaman päivän visiitti Tukholmaan, yksi, mutta erittäin hyvin onnistunut telttayö Espoon Suvisaaristossa, mökkeilyä ja pidemmät vierailut molemmissa mummoloissa.
Tukholmassa saimme nauttia kahdesta hellepäivästä - niitä lomaamme ei ole kovin montaa mahtunutkaan. Tämänkertaisen Tukholman-visiitin löytö oli Rosendals kafé Djurgårdenissa. Siellä nautimme ehkäpä maailman parasta omenamehua omenapuun alla istuen. Enpä moiseen puutarhakahvilaan ole aiemmin törmännyt.
Yhtä upeaa kuin aina ennenkin oli ihailla auringonlaskua Tukholman ylle Söderistä käsin. Jos joskus Tukholmaan muuttaisin, haluaisin ehdottomasti asua Söderissä. Enkä edes halua tietää, mitä asunnot siellä maksavat.
Telttareissu Gåsgrundetin saarelle sujui myös hienosti. Pääppis viihtyi hyvin saadessaan möyriä ympäriinsä ja syödä heiniä ja hän itse asiassa nukkui teltassa paljon paremmin kuin kotona konsanaan. 2,5 hengen telttamme vaan tahtoi käydä pieneksi Pääppiksen ottaessa määrätietoisesti tilansa välistämme. Pääppis kun tykkää nukkua x-asennossa ja yleensä myös jossakin vaiheessa yötä poikittain. Viime vuonna uhosin tulevamme tänä kesänä telttailemaan Pääppiksen kanssa, mutta jos nyt ihan rehellisiä ollaan, epäilin jo tuolloin, miten se mahtaisi onnistua. Niinpä illalla katsellessamme kalliolta auringonlaskua ja nauttiessamme punaviiniä Pääppiksen nukahdettua liinaan, tuumimme, kuinka etuoikeutettuja ja onnellisia olemme, että meille on siunaantunut sellainen vauva, jonka kanssa tämä on mahdollista.
Mökeillä ja mummoloissa ei sitten kummempia tehtykään. Oltiin vaan ja laiskoteltiin. No, kerran kävimme sienessä (ei löytynyt mitään) ja kerran mustikassa (löytyi yllättävänkin paljon - ja vadelmia myös). Pääppis katseli meininkiä isänsä selästä käsin, nukkui välillä ja naposteli tarjoamiani mustikoita ja vadelmia, joita olisi uponnut pieneen ihan niin paljon kuin äiti olisi vaan jaksanut ja uskaltanut syöttää.
Ja tosiaan, tapasimmehan pikaisesti kesälomareitin eräällä pysäkillä Ninnun ja Ilmarin, joiden kanssa oli superkivaa vaihtaa kantoliinojen lisäksi pari sanaakin. Syksymmällä toivottavasti tavataan paremmalla ajalla, kun tällä kertaa jäivät jutut lyhykäiseen.
Kaiken tämän reissaamisen jälkeen olikin tosi kiva palata kotiin, jossa lomamme vielä jatkuu. Mies jäi elokuun alusta vanhempainvapaalle ja minä en ole nyt oikeastaan yhtään mitään: en vanhempainlomalainen, en työtön, mutten oikein opiskelijakaan. Mies pitää loput vanhempainlomasta, mukaanlukien isäkuukauden, jonka perään vielä loput kesälomansa ollen kotona lokakuun puoliväliin asti. Minulla on taas yksi työhakemus vetämässä, mutta todennäköisimmin opiskelen syksyn ensimmäisen periodin ajan, jonka jälkeen jään taas kotiin Pääppiksen kanssa. Mikä ei oikeastaan kuulosta lainkaan hassummalta vaihtoehdolta, vaikka toki pidän silmäni ja korvani auki kiinnostavien työpaikkojen suhteen. Ja koska virallisesti olen tämän syksyn fuksi (sain siis opinto-oikeuden jo suoritettujen opintojen perusteella viime vuonna, mutta hain ja sain lykkäystä aloitukseen raskauden takia), on syksyllä luvassa, jos ei muuta, niin ainakin kosolti fuksirientoja. :)
Pääppiksellekin kuuluu vaikka mitä uutta, mutta palataan niihin vähän myöhemmin omassa postauksessaan.
