Viikko alkoi itkuisissa merkeissä. Maanantain kitinään löytyi selitys tiistaina. Pääppiksen alaleuassa komeilee ensimmäinen hammas. Tänään kitinä on ollut saman sorttista, saapa nähdä, mitä suusta huomenissa löytyy...

Hampaatonta meno ei ole enää myöskään lattialla. Pääppis kuulemma tetsaa oikeaoppisesti - mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan. Uskottava kai kuitenkin on, kun tämä on jo useammasta suusta kuultu. Nautimme parhaillaan todennäköisesti viimeisistä viikoista, kun Pääppiksen voi hetkeksi jättää yksin lattialle ja mennä tekemään omia juttuja. Tässä eräänä päivänä laskin hänet olohuoneen lattialle ja löysin hetkeä myöhemmin makuuhuoneesta tietokoneen johtojen kimpusta. Saapa nähdä, pitääkö meidän kuitenkin vielä hankkia jonkin sortin sitteri, johon pienen väkkyrän saa hetkeksi köytettyä...

Menon ja meiningin lisääntyminen ei onneksi ainakaan vielä ole vaikuttanut yöuniin tai liinassa viihtymiseen. Lattialla ja sylissä erittäin aktiivinen ja vauhdikas vesselimme silminnähden rauhoittuu liinakyytiin päästessään ja nauttii niin vaihtuvien maisemien ja ihmisten ihmettelemisestä kuin kotipuuhastelunkin seuraamisesta.

Onneksi kesäsäätkin näyttäisivät vihdoin löytäneen tiensä eteläiseen Suomeen asti. Ohjelmassamme onkin viime aikoina ollut kaikenlainen kesäkiva Helsingissä. Eilen käytiin ihmettelemässä Aurinkolahden upeita rantoja - eipä ollut siellä päin tullut aiemmin käytyäkään - ja tänään puolestaan retkeiltiin Vanhankaupunginlahdella ja Lammassaaressa. Toivottavasti säät jatkuvat yhtä suotuisina, vielä on nimittäin paljon Helsingin kesäkivaa kokematta ennen varsinaisen kesäloman (lue: miehen loma) alkamista.