Olemme onnellisesti kotiutuneet Sisilian-matkalta. Reissu sujui niin mallikkaasti kuin vain toivoa saattoi.

Sisilia osoittautui oivaksi matkakohteeksi vauvaperheelle. Tekemistä ja näkemistä oli riittämiin, mutta ei kuitenkaan niin paljoa, että ihan aamusta iltaan olisi pitänyt olla tukka putkella menossa. Jotain jäi näkemättä - kuten Palermo -, muttei mitään, mikä olisi jäänyt harmittamaan.

Saimme nauttia herkullisista ruoista ja erinomaisesta viinistä koko viikon ajan. Kesän jäätelökiintiö alkaa olla reissun jäljiltä täynnä - tosin imettävä äitihän saa pistellä suuhunsa ihan miten paljon vain, eli eiköhän kiintiöön vielä muutamat kesäjätskit Suomessa mahdu.

Pääppis kulki matkassa hienosti ja silminnähden nautti saamastaan huomiosta. Paikalliset olivat suorastaan hurmioissaan Pääppiksestä - aka piccolo angelo, bello bambino -, minkä lisäksi kantovälineistömme sai osakseen suurta huomiota ja kiinnostusta. Matkassa olivat niin pitkä kudottu liina, rengasliina kuin kantoreppukin ja ilman näitä matkustaminen olisikin ollut kovastipaljon hankalampaa. Hiukan sääliksi kävi perheitä, jotka taiteilivat pikkuisilla kujilla autojen keskellä rattaineen. Puhumattakaan mäkisen maaston ylä- ja alamäistä sekä lukuisista portaista. Aika paljon olisi jäänyt näkemättä, jos rattaita olisi pitänyt mukana rahdata. Meillä oli kyllä matkassa turvakaukalo, jolle oli välillä käyttöäkin ja siihen sopiva ratasosa, joka tosin pysyi koko matkan ajan muovipussissaan. Mukaan se lähtikin lähinnä isovanhempien mieliksi. Että on sitten jotain, millä lasta työntää... Emme kyllä miehen kanssa hetkeäkään uskoneet, että ratasosalle käyttöä tulisi, mutta kun se kerran maksutta koneeseen saatiin ja kantajia riitti, niin mikäs sitä raahatessa.

Niin, matkaseurana meillä oli siis myös Pääppiksen mummo ja vaari. Eli sikälikin kyseessä oli hiukan erilainen matka. Ehdottomana etuna oli se, että Pääppikselle löytyi hoitajat omasta takaa ja pääsimme toisinaan miehen kanssa kaksin syömään tai jatkamaan aamu-unia. Kieltämättä kuitenkin toisinaan meinasi palaa hihat mummon – vaikkakin pelkästään hyvää tarkoittavaan - hössötykseen ja olisi ollut kiva olla ihan vaan oman perheen parissa. Näin tällä kertaa, seuraavalla kerralla sitten reissuun ihan vaan omalla pesueella.

Matkakestoilukin sujui yllättävän hyvin. Suhtauduin hiukan skeptisesti ajatukseen vaippojen käsinpesusta ja siksikin pakkasimme matkalaukkuun paketillisen kertakäyttövaippoja. Tässä kohdin mummon matkassaolosta oli jälleen arvaamatonta iloa. Hän pyytämällä pyysi saada pestä Pääppiksen vaippapyykkiä, eikä meillä toki ollut mitään sitä vastaan. Toki toisinaan pesimme sitä itsekin. Eikä vaippapyykki ollut paha rasti ollenkaan. Pääppis kakkii edelleen pääsääntöisesti pönttöön, näin reissussakin, ja pissavaipat on helppo huuhtaista puhtaaksi käsinkin.

Matkavaipoiksi valikoituivat Fuzzi bunz –taskuvaipat, ja niiden täytteeksi harsoja sekä villahousut, joita käytimme välillä myös kertsien päällä, koska emme kokemattomina uskaltaneet luottaa yksin niiden pitävyyteen. Fuzzit ja harsot osoittautuivat oivaksi valinnaksi siitä syystä, että molemmat kuivuvat erittäin nopeasti. Tämä oli erityisen tärkeää siksi, että alunperin ajattelimme osakestoilevamme reissussa, emmekä raahanneet kovin suurta vaippa-arsenaalia matkassamme. Kuusi taskuvaippaa imuineen ei aina oikein tahtonut riittää vuorokauden vaipatukseen. Lopulta käytimme keskimäärin yhden tai kaksi kertakäyttövaippaa päivässä ja mahtuipa viikkoon pari päivää, jolloin kertsejä ei käytetty ollenkaan. Myös yökäytössä Fuzzi + harso osoittautui riittäväksi. Seuraavalle reissulle uskallamme varmasti lähteä ilman kertakäyttövaippojakin. Onneksi olin kaukaa viisas ja ostin vaippapaketin, joka menee 18 kiloon asti. Tavoitteena on, että tämä jää ainoaksi Pääppikselle ostetuksi kertakäyttövaippapaketiksi.

Olimme hankkineet Pääppikselle ilmeisen suositut Baby banz -aurinkolasit, joiden pitäisi sopia 2-vuotiaaksi asti. Valitettavasti lasit kuitenkin painavat silmien ympärystä ikävästi, eikä niitä voi oikein käyttää. Pääppis ei protestoi, mutta eivät lasit voi mukavaltakaan tuntua, jos niistä jää isot punaiset rinkulat silmien ympärille. Jos joku osaa vinkata paremmista aurinkolaseista, vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan. Näiden piti olla hyvät, mutta... Sen sijaan kesäliinailua varten hankkimamme Babylegsit osoittautuivat näppäriksi. Suojaavat auringolta, mutta eivät kuumota liinan alla samalla tavalla kuin vaikkapa housut. Ja lämmittävät varmasti mukavasti kesäiltoina ja talvipakkasilla.

Matkustaminen vauvan kanssa ei loppujen lopuksi poikennut kovinkaan paljoa siitä, millainen reissumme ilman vauvaa olisi ollut. No, emme varmaankaan olisi seuramatkalle lähteneet, mutta noin muuten. Pääppis nukkuu päiväunet kantoliinassa tai –repussa milloin ja missä tahansa ja koska emme ole vielä siirtyneet kiinteisiin, ei ruoastakaan tarvinnut kantaa huolta. Myöhäisillä illallisillakin Pääppis kulki mukana liinassa, välillä nukkuen, välillä kukkuen. Oikeastaan ainoa, mitä vauvan mukanaolo rajoitti, oli Etnan huipulle kipuaminen. Pitkällisen harkinnan jälkeen päädyimme siihen, että minä jään Pääppiksen kanssa 2000 metriin ihailemaan tulivuorta. Lapset eivät olisi päässeet pidemmälle, emmekä tohtineet jättää mummoa yksin niihin olosuhteisiin vauvan kanssa useaksi tunniksi. Niinpä jouduin tyytymään Etnan huipun näkymien ihailuun valokuvien kautta. Oli kuulemma ollut vaikuttava kokemus kurkistella vesihöyryä tupruavaan kraateriin.

Pääppiksen reissun kohokohdat olivat paikallisten (sekä tietysti isovanhempien) huomion keskipisteenä paistattelun lisäksi rantaan lyövät aallot (jännittäviä, välillä jopa vähän pelottaviakin) sekä rantahiekka, johon jalat saattoi upottaa ja jota saattoi potkia.

Kaiken kaikkiaan reissu oli oikein onnistunut, enkä voi kuin suositella matkustamista vauvan kanssa.