Pääppiksestä on selvästi pesunkestäväksi kokoustajaksi jo nuorella iällä. Olen Pääppiksen syntymän jälkeenkin halunnut jatkaa aktiivista jäsenyyttä erään järjestön eräässä toimielimessä, joka kokoustaa harvoin, mutta pitkästi. Tänään Pääppis oli kokouksessa mukana toista kertaa. Ensimmäinen kerta, tammi-helmikuun vaihteessa, sujui tosi kivasti, mutta silloin Pääppis nukkuikin melkein koko ajan, enkä siksi vielä uskaltanut kovinkaan suuria toiveita elätellä jatkon suhteen. Tänään Pääppis kuitenkin oli hereillä neljätuntisesta kokouksesta 2,5 tuntia ja pääasiassa killitteli tyytyväisenä sylissäni/liinassa. Pitihän sitä välillä päästä liinasta katselemaan paremmin paikallaolijoita ja vähän myös osallistua keskustelun kulkuun jokeltelulla ja kiljahteluilla. Muutamaan otteeseen Pääppis hieman känisi, jolloin teimme pienen kävelykierroksen käytävällä ja tilanteen rauhoituttua palasimme takaisin kokoushuoneeseen. Kuitenkaan Pääppiksen läsnäolo ei uskoakseni juurikaan häirinnyt kokouksen kulkua.

Turha kai mainitakaan, kuinka ylpeäksi äidiksi itseni tunsin. Ja kuinka iloinen olen siitä, ettei vauvautuminen ole pakottanut luopumaan tästäkään harrastuksesta. Kuka väittikään, että elämä muuttuu ihan täysin vauvan syntymän myötä?