Tulipa käytyä neuvolassa. Kolmen kuukauden ikäinen Pääppis painaa 7050 g ja on 62 cm pitkä. Eli huima painonnousu on hiukan tasaantunut, mutta ei onneksi liikaa. Elättelen nimittäin toiveita siitä, että Pääppis pärjäisi pelkällä rintamaidolla ainakin puolen vuoden ikään asti. En suoranaisesti innolla odota kiinteiden aloittamista: tämä nykyinen järjestelmä on varsin toimiva. Ei tarvitse huolehtia siitä, onko riittävästi ruokaa mukana tai sen lämmittämisestä. Toistaiseksi ruokaa on kulkenut riittävästi mukana ja se on aina sopivan lämmintä - kuinka näppärää!

Ensimmäinen yleiseen rokotusohjelmaan kuuluva rokote on nyt annettu ja sen seurauksena Pääppis on ollut illan melkoisen itkuinen. 150 euron hintaista rotavirusrokotetta, joka siis ei kuulu yleiseen rokotusohjelmaan, mutta jota varsin menestyksekkäästi vanhemmille turvallisuuden nimissä kaupataan, emme Pääppikselle ota. Näkemyksiä löytyy niin puolesta kuin vastaankin. Tuumasimme, että koska Pääppiksellä on täysimetyksen ansiosta melko hyvä vastustuskyky virukselle, sen esiintyvyys ei ole ihan niin suurta, kuin yleisesti kuvitellaan (tilastot löytyvät hankalasti KTL:n sivuilta, en niitä tähän hätään löytänyt) ja vanhemmalla iällä tauti ei enää ole niin vaikea kuin pikkuvauvalla, Pääppis pärjännee hienosti ilman rokotetta. Vielä kun ihanan maanläheinen terveydenhoitajamme oli sitä mieltä, ettei rokote ole mitenkään välttämätön varsinkaan esikoisella (koska isommat sisarukset eivät ole kantamassa tartuntaa kotiin vaikkapa päiväkodista), oli päätös varsin helppo. Tottahan se kurjaa olisi, jos Pääppis sairastuisi ensimmäisen elinvuotensa aikana rotaviruksen aiheuttamaan vatsatautiin ja joutuisi sairaalahoitoon, mutta näillä realiteeteilla se on kovin epätodennäköistä ja kun rokotekaan ei ole riskitön ratkaisu, tuntui tämä päätös oikealta.

Suomessa ylipäänsä rokotusten riskeistä puhutaan olemattoman vähän. Turvallisuuden nimissä vanhemmille markkinoidaan yhtä ja toista, muun muassa näitä ylimääräisiä rokotteita. Useimmiten rokotteista ei toki mitään haittaa olekaan, mutta tapasinpa tuossa helmikuussa äidin, jonka 4-vuotias poika oli ollut yli kuukauden sairaana saatuaan influenssarokotteen. Tuolloin rokotteen epäiltiin aiheuttaneen pojalle nivelreuman. Enpä siis haluaisi antaa lapselleni mitään "ylimääräisiä" rokotuksia "ihan vaan varmuuden vuoksi".

Jutustelimme mainion terveydenhoitajamme kanssa myös VVV:stä, joka nykyisin sujuu meillä tosi hyvin. Terveydenhoitaja oli yllätyksekseni varsin hyvin perillä VVV:stä ja tuumasi, että olemme onnistuneet ajoittamaan VVV:n aloituksen varsin hyvään herkkyysvaiheeseen. Kuulemma ennen viittä ikäkuukautta kannattaa nämä harjoitukset aloittaa, jos mielii päästä helpommalla. Ja toden totta, emme ole vielä montaa viikkoa vessahätäviestintää harrastaneet ja niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, jo nyt olemme päässeet eroon melkeinpä kaikista kakkavaipoista. Edelleenkään en usko, että täysvaipattomuuteen pystymme, koska emme yksinkertaisesti jaksa aina, kaikkialla ja riittävän usein vessattaa Pääppistä, mutta jo tähän olemme tosi tyytyväisiä. Onneksi myös mies on ihan messissä: enpähän jaksaisi yksin lasta kiikuttaa tarpeilleen, puhumattakaan siitä, jos toinen vielä naureskelisi vieressä. Mutta terveydenhoitajan valveutuneisuus VVV:n suhteen oli varsin positiivinen yllätys. Eipä hän kyllä ole ihmetellyt kestovaippojammekaan, mikä kuulemma on edelleen aika yleistä monissa neuvoloissa.