Viikko rouvan elämää on nyt takana. Alku vaikutti tosi lupaavalta: skumppaa kylpyammeessa ja aamiaista sänkyyn, mutta sittemmin elämä on palautunut kovin arkisiin uomiinsa. Ei sillä, että siinäkään mitään vikaa on, mutta kyllähän noita aamiaisia sängyssä voisi useamminkin syödä... No, tänään taas kompensoimme tilannetta Luftin brunssilla hyvässä seurassa.

Viime sunnuntain häät olivat tosiaan yllätys ristiäisvieraille. Lisäksemme vain pappi tiesi niistä etukäteen. Ajatus ristiäisten ja häiden yhdistämisestä alkoi muhia viime syksynä, kun mietimme, että jossakin vaiheessa voisi tuonkin muodollisuuden hoitaa pois päiväjärjestyksestä (ei kuitenkaan ennen Pääppiksen syntymää, ihan vain periaatteesta), mutta emme kumpikaan olleet kovin innostuneita häähössötyksestä. Vaikka sinällään hyvät bileet ovat aina tervetulleita. Niinpä päädyimme hoitamaan muodollisuudet näin ja jos jaksamme, järjestämme hääbileet myöhemmin.

Itse vihkitoimitus oli kovin minimalistinen. Ei häämarsseja, ei kermakakkupukuja, ei kaasoja/parhaita miehiä tai muutakaan ylimääräistä. Vain läheisimmät sukulaiset, ystävät ja me. Kun pappikin oli ystävämme, ei paikalla ollut ainoatakaan "ulkopuolista" (kanttoria emme halunneet tilaisuuteen juuri tästä syystä). Ja hyvä niin.

Sormukseni teetettiin - samoin kuin kihlasormuksetkin - omasta kierrätyskullasta. Sääli, ettei minulla ollut mitään suurta visiota siitä, millaisen sormuksen haluaisin, kun siitä tosiaan olisi voitu tehdä ihan millainen tahansa. Simppeli, paksu, puolipyöreä sormus, jossa viisi timanttia epäsymmetrisesti siroteltuna, sormessa nyt komeilee.

Ihan kaikille häät eivät kuitenkaan tulleet yllätyksenä. Kummitätini oli epäillyt asiaa niin vahvasti (vaikka emme antaneet pienintäkään aihetta epäilykseen), että oli vähällä hankkia häälahjankin valmiiksi. Samoin muutamat muutkin kertoivat miettineensä, mahtaisimmeko yhdistää häät ja kasteen. Mutta kyllä ilmeet silti olivat näkemisen arvoiset. ;) Pappi hoiti toimituksen tyylikkäästi. Varsinaisen kasteen jälkeen kummityttöni siskonsa kanssa soitti kehtolaulun, josta siirryimme jouhevasti vihkimiseen. Kuulemma yleensä tapana on tehdä toisin päin, mutta tämä järjestys tuntui meistä paremmalta.

Kestitysten jälkeen siirryimme hääyön viettoon Kämpiin. Tämäkin ajatus kypsyi vasta viime viikolla. Aluksi ajattelimme vain menevämme syömään hyvin ja kotiin nukkumaan, mutta lopulta tuumasimme, että ehkä kuitenkin on kivempi viettää yö kaukana kodista, pyykkivuoresta, villakoirista - ja nettiyhteydestä. Ja kun kolmen ruokalajin illallisen ja vauvan yhtälön onnistuminen on, no, vähintäänkin epävarmaa, päädyimme satsaamaan hotelliyöhön ja yksinkertaisempaan illalliseen. Tämä osoittautuikin oivaksi ratkaisuksi. Lilluimme kylpyammeessa koko perhe ja seurustelimme Pääppiksen kanssa niin pitkään, että hän väsähti. Pääppiksen nukahdettua siirryimme hotellin ravintolaan illalliselle. Pääppis nukkui tyytyväisenä kantoliinassa kohtuullisen pitkän illallisen ajan. Myös äiti ja isä olivat erittäin tyytyväisiä!

Jos me onnistuimmekin yllättämään ristiäisvieraat, niin kyllä hekin meidät. Muutama ystävämme oli niiden parin tunnin aikana, jotka meillä meni tarjoilujen korjaamisen ja hotellille siirtymisen välillä, ennättänyt tilata pullollisen kuohuvaa ja tuoreita mansikoita hotellihuoneeseemme odottamaan. Ihana yllätys!

Vaikka tämä rouvakerhoon liittyminen ei kohdallani mitään muuttanutkaan, niin onhan se silti ihan kiva, että suhteemme on nyt virallistettu yhteiskunnankin silmissä - muutenkin kuin yhteisen lapsen kautta. Eipähän olla susipari enää! ;)

Ja Pääppis on meille edelleen useimmiten Pääppis. Mutta kaipa vielä joskus opimme kutsumaan häntä oikealla nimellään...