Jo vatsassa majaillessaan Pääppis oli kova liikkumaan ja möyrimään. Sama meininki on jatkunut vatsanahan tällä puolen. Jo alle kuukauden ikäisenä hän alkoi mönkimään sängyssä välissämme maatessaan (täällä liputetaan perhepedin puolesta) joko isän tai äidin kainaloon niin, että oli lopulta pää epämukavan näköisesti kainalon uumeniin hautautuneena. Täysi mysteeri, miten hän on siinä onnistunut, mutta onpahan kuitenkin. Ja useasti onkin.

Viime viikolla, 2-kuukautispäivänsä aattona Pääppis tuumasi, jotta johan tuota kattoa on tullut tuijoteltua ja pyörähti selältään mahalleen. Sittemmin tätä taitoa on harjoiteltu päivittäin. Pahus vain, kun kädet tahtovat jäädä jumiin vartalon alle, eikä typerä pääkään tahdo pysyä koholla riittävän pitkään. Siitä seuraa harmitus, paluu äidin tai isän avustuksella lähtöasemiin - ja uusi pyörähdys. Kiva leikki kerta kaikkiaan!

Nämä kääntymiset kai keskimäärin ajoittuvat vähän myöhempään ikään ja olenkin miettinyt, näkyykö tässä kantoliinan vaikutus. Väittävät, että kantoliinan käyttö kehittäisi vauvan motorisia kykyjä ja Pääppis kyllä viettää huomattavan paljon aikaa liinassa. Tiedä häntä.

No, jos liikkumisen osalta Pääppis ehkä onkin vähän varhaiskypsä, niin lelut, leikkimatot ja sen sellaiset eivät häntä tunnu pahemmin kiinnostavan. Liki jokaisessa suomalaisessa vauvaperheessä tuttu hymynaamajuliste (joku propagandalahjus sekin, lafkaa en muista, kun leikkasimme sen osan julisteesta pois heti kättelyssä) on kuitenkin kuumaa kamaa meilläkin. Hymynaamalle Pääppis jaksaa hymyillä ja hihkua pitkät tovit. Ja mikäs on hymyillessä, kun kaveri julisteessa hymyilee jatkuvasti takaisin.

Tällä hetkellä kaikkein kuuminta hottia Pääppiksen mielestä on ehdottomasti lampaantaljalla makoilu nakuna. Siinä kelpaa naureskella hymynaamalle ja kierähdellä massulleen. Muulloin tuo kieriminen ei vielä tahdo onnistua: kestovaipoista tulee sen verran muhkea paketti, että se hiukan rajoittaa liikkumista.

Niin kiva kun Pääppiksen puuhia onkin seurata, välillä naureskelevaa, juttelevaa, pyörivää pikkuista (6,5 kg viikko sitten!!) katsellessa tulee mieleen, että mihin se meidän pienen pieni vauva oikein katosi...