Vielä palattiin ilman nyyttiä, mutta toivottavasti seuraavan kerran sitten oman nyytin kera. Kävimme siis keskiviikkona tutustumassa Tammisaaren synnytysosastoon. Junassa kävi kieltämättä mielessä, kuinka näppärää olisikaan, jos synnytys sattuisi käynnistymään matkalla ja voisimme saman tien jäädä Tammisaareen. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan "jouduimme" vielä palaamaan Helsinkiin. Penni sen sijaan näyttää suunnanneen tänään aamusella kohti Tammisaarta. Täällä ollaan hengessä mukana. Tuntuu tosi hurjalta, että he ovat jo noin pitkällä, meillähän oli melkein sama laskettu aika. Toivottavasti kaikki on mennyt hyvin, ja kuohuviinit isä- ja äiti-mukeista mukavassa miljöössä on jo saatu nautittua.

Tutustumiskäynti oli erittäin informatiivinen, mielenkiintoinen ja lämminhenkinen. Meitä oli paikalla vain kolme pariskuntaa (kaikki muuten helsinkiläisiä), mikä oli aika yllättävääkin, jos edellinen suomenkielinen tutustumiskäynti on tosiaan ollut 1,5 kk sitten. Hurjan mukava Johanna-kätilö esitteli kaikki kolme synnytyssalia (sen päivän synnytykset, tai oikeammin synnytys, oli jo takanapäin) ja muutkin osaston tilat sekä kävi läpi synnytyksen kulun lukuisine tarjolla olevine kivunlievitysmenetelmine. Jokaisessa synnytyssalissa on amme, lisäksi muuallakin käytössä olevien kivunlievitysmenetelmien lisäksi tarjolla on vyöhyketerapiaa ja akupunktiota, joista molemmista heillä on kuulemma erittäin positiivisia kokemuksia. Kannustavat ensisijaisesti kokeilemaan kaikkia näitä luomukeinoja ennen lääkkelliseen kivunlievitykseen turvautumista, joskin yhtä lailla todettiin, että joissakin tilanteissa synnytyksen kulkuun on syytä puuttua lääkkeellisesti. Eri vaihtoehtoja esiteltäessä tuli sellainen lapsi karkkikaupassa -fiilis: tahtoo tota, tota ja tota. No, eiköhän synnytys sen verran kauan kestä, että kaikki luomumenetelmät ennätämme käydä läpi moneen kertaan.

Paitsi että kätilön kertomus synnytyksen kulusta ja Tammisaaren erikoisuuksien esittely vastasi käytännössä täysin omia toiveitamme, erityisen ilahduttavaa oli se, kuinka hän korosti kaikkien synnyttäjien yksilöllistä kohtelua omine toiveineen ja tarpeineen. Ainakin puheen tasolla kaikenlaisia omituisiakin toiveita pyritään kunnioittamaan. Olipa joku äiti saanut synnyttää kahvipöydän alla, kun oli kokenut sen vieressä olevan tutun mikroaaltouunin äänen tekevän paikan kotoisaksi ja turvalliseksi. Kuinkahan monessa synnytyssairaalassa moinen olisi mahdollista...?

Tammisaaressa taataan perhehuoneet lähtökohtaisesti kaikille halukkaille. Ja kun synnytyksiä on vuodessa keskimäärin 600, ruuhkaa harvemmin on. Vierailumme aikaan osastolla vaikutti olevan kovin hiljaista. On tosi kiva tietää, ettei sairaalasta ajeta pois kiireen ja ruuhkan vuoksi, jos haluaisimme viipyä pidempään. Totesimmekin, että voisimme mielellämme aikanaan viipyä ainakin sen viisi päivää täysihoidossa ihan jo senkin takia, ettei tarvitse huolehtia ruoanlaitosta ja tarvittaessa on mahdollista nukkua hetki rauhassa kätilöiden hoitaessa vauvaa.

Sen paljon pohditun esitietolomakkeenkin saimme vierailun aikana täytettäväksemme. Tosin vasta sen palautettuani tajusin, ettei siinä mitään hätäkastenimiä kyselty. Emmepä kyllä ole niitä vielä päättäneetkään. Samoin saimme täytettäväksemme paperin, jossa kysytään odotuksiamme synnytyksestä, kivunlievityksestä, synnytysasennoista, mitä toivomme kätilöltä jne. Asiat, joita tutustumiskäynnillä kävimme läpi, vastasivat niin hyvin toiveitamme, että ellei aika tässä loppuraskaudessa käy tosi pitkäksi, en taida tätä aanelosta kummoisempaa synnytyssuunnitelmaa paperille tehdä. Sille olisi todennäköisesti tarvetta monissa muissa sairaaloissa, mutta Tammisaaren koko toimintakulttuuri on lähtökohtaisesti niin toiveidemme mukainen, että tuntuisi vähän hölmöltä kiikuttaa synnytykseen referaatti keskiviikon tutustumiskäynnistä.

Tutustumiskäynnin myötä käsitys siitä, että Tammisaari on ehdottoman oikea valinta synnytyssairaalaksemme, vain vahvistui entisestään. Vierailun ja nyt vielä Pennin h-hetken koittamisen myötä omatkin ajatukset ovat suuntautuneet entistä enemmän lähestyvään synnytykseen. Vielä viiletän päivät pitkät kaikenlaisissa menoissa (vaikka iisimmin pitäisi ottaa sekä terveydenhoitajan että miehen mielestä, ja ehkä vähän omastakin), mutta puitteet Rääppiksen saapumiselle alkavat olla kunnossa ja olisihan se toisaalta ihan kiva, jos... No, olen koko ajan ajatellut, että yli lasketun ajan mennään, jotten joutuisi viimeisiä viikkoja kärsimättömänä kärvistelemään. Siitä puolesta ovat kyllä sukulaiset ja ystävät pitäneet huolen. :)