Synnytyssairaalan esitietolomakkeita, synnytystapasuunnitelmia, synnytystapa-arvioita ja sikiön kokoarvioita. Tällaisiin sanakummajaisiin olen viime aikoina törmännyt useammissa raskausblogeissa ja keskusteluissa. Ei meillä vaan mitään tällaisia ole neuvolassa ehdoteltu tai tarjottu.

Ikuinen jo selvittikin, mistä esitietolomakkeessa on kyse ja se kuulostaisi ihan aiheelliselta lomakkeelta täytellä rauhassa kotosalla ennen sairaalaan saapumista. Täytyypä siis ottaa puheeksi neuvolassa. Kumma juttu, ettei sitä vielä tähän mennessä ole tarjottu täytettäväksi.

Elina puolestaan kirjoitti synnytystapasuunnitelmasta, joka on tapana tehdä ainakin Haikaranpesän valmennuksissa, liekö sitten muualla? No, tuollaisen suunnitelman voi varmasti halutessaan tehdä kotosallakin ja kiikuttaa sen mennessään sairaalaan.

Synnytystapa-arvioissakin raskaana olevat tuntuvat aika yleisesti käyvän, mutta liekö siihen aina jokin erityinen syy? Ja sikiön kokoarvioita tuntuu yksi jos toinen tässä vaiheessa jo saaneen. Oletin sen liittyvän viimeiseen neuvolalääkärikäyntiin, mutta vielä mitä. Kysyessäni lääkäriltä (joka muuten muistutti erehdyttävästi pikkuoravia, niitä Taukin kavereita), aikooko hän arvioida Rääppiksen kokoa, vastaukseksi sain, ettei hän kuitenkaan osaisi arvioida sitä millään tavalla luotettavasti. Siitä olin samaa mieltä, ettei kokoarviota kannata ihan hatusta heittää. Kun ihmettelin, mistä niin monet raskaana olevat sitten sikiön kokoarviot saavat, oli lääkäri sitä mieltä, että gynekologilta. Tiedä sitten häntä... Tai sitten muut lääkärit ja terveydenhoitajat vain arvioivat sikiön koon - ja aika usein aivan päin honkia. Mieluuummin siis tyydyn olemaan saamatta minkäänlaista arviota. Ja mitäpä sillä oikeastaan on edes väliä niin kauan, kun Rääppis pysyy kutakuinkin käyrillä.

Kieltämättä kuitenkin ihmetyttää, kuinka paljon käytännöt vaihtelevat eri neuvoloissa jopa saman kaupungin sisällä. Mistä ihmeestä ensimmäistä kertaa raskaana olevat voivat tietää, mitä kaikkia blanketteja, arvioita ja palveluita pakettiin kuuluu ja mitä niistä pitäisi tajuta itse kysyä/vaatia? Vaikka kaipa tämä kaikki on loppujen lopuksi melkoista hienosäätöä, eikä juurikaan vaikuta lopputulokseen. Tosin eipä ensisynnyttäjä välttämättä sitäkään voi tietää. Kummallista touhua...

Maanantaisesta neuvolalääkärikäynnistä vielä sen verran, että lääkärin mukaan kivuliaat supistukset, joista olen kärsinyt viimeisten kolmen viikon ajan, eivät ole mitenkään haitallisia. Kohdunsuu oli kyllä pehmentynyt, lyhentynyt 2,5 senttiin sekä avautunut sentin matkalta sisältäpäin (jos nyt oikein ymmärsin), mutta ei syytä huoleen. Selvä, ei sitten huolehdita. En kyllä huomannut kysyä, tarkoittaako tämä sitä, että Rääppis ei välttämättä viihtyisi yksiössään joulukuulle asti. No, eiköhän tuokin ennemmin tai myöhemmin selviä. Jotain kuitenkin on siis jo alkanut tapahtua, jännittävää. Itselläni ei kyllä ole mitenkään malttamaton olo, vaan päinvastoin toivon, että Rääppis viihtyisi vatsassani vielä hyvän tovin. Mielelläni nauttisin tästä äitiysloman alun vapaudesta ja mahdollisuudesta tehdä mitä vain vielä ainakin pari viikkoa.