-Ei mummi, sinusta ei vielä ole tullut isomummia... - Oletkos sairaalassa? - Ei, en ole vielä sairaalassa ja tuskin ihan vähään aikaan tulen vielä olemaankaan. - Minä kun näin viime yönä unta pienestä vauvasta ja olin ihan varma, että nyt se on syntynyt...

Hei pliis, älkää nyt IHAN vielä aloittako näitä joko-puheluita. Johan tässä ehtii kärsivällisyys loppua moneen kertaan ennen itsenäisyyspäivää, jos yli kolme viikkoa ennen laskettua aikaa pitää alkaa vastailla joko-kysymyksiin. Alan pikkuhiljaa ymmärtää niitä, jotka valehtelevat lasketun aikansa ainakin parilla viikolla...

Neuvolassa sama meininki kuin viime viikollakin: proteiinit lievästi plussalla ja alapaine hiukan koholla, mutta onneksi vähemmän kuin viimeksi (88->82). Eli ei syytä suurempaan huoleen. Seuraillaan tilannetta ja rauhassa pitäisi ottaa. Tämäniltainen keilaussessio ei ehkä ollutkaan hyvä idea, vaikka kivaa olikin. Turvonneet nakkisormet, rajoittunut liikkuvuus ja keilaus eivät vain oikein olleet toimiva yhtälö.

Ja sekin selvisi, ettei Helsingissä harrasteta esitietolomakkeita. Terveydenhoitajanikin kertoi tänne muutettuaan ihmetelleensä niiden puuttumista, kun aikaisemmassa työpaikassaan Pirkanmaalla esitietolomakkeita edellytettiin. Täällä ilmeisesti ajatellaan, että mahdollisen hätäkasteen nimet ehtii hyvin synnytyksen lomassakin pähkäillä, samoin kuin toiveet synnytyksen kulusta. Selvä pyy siis, täytyy tehdä suunnitelmat ihan omille lomakkeille, jos ja kun sellaisia mielimme sairaalaan toimittaa.