Rääppiksen laskettuun toimitusaikaan on enää alle kolme kuukautta ja lähestyvä synnytys alkaa hiljalleen vallata alaa - joskin toistaiseksi vasta hyvin pientä- ajatuksissamme. Synnytys- ja perhevalmennukset lähestyvät, pian pitäisi ilmoittautua Tammisaareen tutustumiskäynnille, kulkuneuvosta synnytyssairaalaan pitäisi päästä johonkin toimivaan ratkaisuun jne.

Itse en osaa pelätä synnytystä. Eiköhän se suju omalla painollaan: on tässä maailmassa muutama muukin ennen minua synnyttänyt ja siitä hengissä selvinnyt. Toivoisin selviäväni mahdollisimman vähällä kipulääkityksellä, mutta ei se epiduraalikaan täysin poissuljettu vaihtoehto ole. Näistä kai puhutaan sitten valmennuksissa enemmän. Suurin jännitysmomentti tullee olemaan se, miten mies selviää synnytyksestä. Hänellä kun on melkoinen piikkikammo ja myös epämääräinen kammo erilaisia lääketieteellisiä tutkimuksia kohtaan. Raukkaparka on voinut huonosti kaikilla ultrareissuilla ja viime viikolla neuvolalääkärissä (jossa kaikki ok, kiitos kysymästä) hän oli sen verran heikossa hapessa, että joutui poistumaan kesken leikin odotustilan puolelle.

Mies on, tottakai, tulossa mukaan synnytykseen ja jäämässä sairaalaan kanssamme, sitä emme ole kumpikaan kyseenalaistaneet. Viime viikon visiitin jäljiltä alan kyllä olla sitä mieltä, että minun on hyvinkin syytä alkaa asennoitua siihen, ettei hänestä ehkä ole hurjasti apua synnytyksessä. Tai voihan olla, että siinä vaiheessa, kun häntä oikeasti tarvitsen, ei hän ehdikään keskittyä kuulostelemaan omaa huonoa oloaan. Toistaiseksihan hän on ollut tutkimuksissa mukana sinänsä "toimettomana". Synnytyksessä jotain pikkupuuhaa saattaa hänellekin löytyä: jospa se auttaisi heikkoon oloon? Tai sitten ei...

Kolmen kuukauden takaraja vauvavakuutuksen hakemisellekin umpeutui. Pitkällisen pohdinnan jälkeen päädyimme siihen, että otamme vakuutuksen Rääppikselle. Kiitos kaikille aihetta kommentoineille. Päädyimme vakuutuksen kannalle hiukan pitkin hampain, mutta erityisesti siksi, että jos Rääppikselle sattuu esim. jatkuva korvatulehduskierre, operaatioon pääsee yksityisellä huomattavan lyhyessä ajassa verrattuna julkiseen sektoriin. Jos sillä pystymme vähentämään lapsemme sairastelua, olkoon sitten niin. Edelleen olen sitä mieltä, että moiset vakuutukset edustavat huolestuttavaa kehitystä ja toivon, ettei meidän tarvitse vakuutusta käyttää ja että voimme irtisanoa sen muutaman vuoden kuluttua.

Suurta hilpeyttä aiheutti Fennian tarjoama juniorialennus vakuutuksesta. Jos liki kolmekymppiselle myönnetään juniorialennus vakuutuksesta neljäksi vuodeksi, kolmevitosena varmaankin luvassa on sitten jo seniorialennus... Fenniasta vakuutuksen saimme hintaan 280 euroa vuodessa 50 euron omavastuulla ja ihan kohtuuehdoilla. Muita vakuutuksia meillä ei ko. lafkassa ole, mutta vertailun perusteella tämä tuli silti kannattavammaksi kuin "omasta" tai muista vakuutusyhtiöistä.