Niin että oliko ihan pakko surffata kaikkea jonniinjoutavaa ne ensimmäiset lomaltapaluun jälkeiset viikot? Ettei sitten käynyt mielessä, että voisi vaikka valmistautua syksyn työkiireisiin silloin, kun siihen olisi oikeasti aikaa. Toisin sanoen hippasen kiirusta pitää töissä. Toisaalta olen tehokkaimmillani silloin kun on kauhia kiirus ja deadlinet paukkuvat - tiettyyn pisteeseen asti jopa nautin siitä. Mutta rajansa kaikella: viime viikko oli ihan horroria ja tämä viikko näyttää jatkuvan samaan malliin. 12-tuntinen työpäivä takana ja vielä illaksi pitää ottaa papereita kotiin luettavaksi. No, enpä voi syyttää kuin itseäni: olisin voinut aika suuren osan nyt kasaantuneista töistä hoitaa pois alta elokuun alussa.

Muuten kuuluu ihan hyvää. Viime viikko oli virkistävän musiikkipainotteinen. Rääppiksen musiikkialtistus alkoi toden teolla, kun kiersimme AGK:n keikkoja useampana iltana. Erityisesti Sami Saari tuntui olevan Rääppiksen mieleen, siihen malliin jalka vipatti Samin keikalla. Suunnittelimmekin, että Rääppiksen voisi aikanaan viedä saksofoni-tunneille. Jospa vaikka joskus pääsisi kuuntelemaan oman lapsen soittavan big bandissa. Joku kiva jazz-, soul- tai funk-bändi kelpaisi myös. ;)

Funkista puheenollen, päätin kuitenkin käydä kokeilemassa, vieläkö jaksan tanssitunnilla. En jaksa. :( Tekee kipeää, niinkuin melkein kaikki muukin liikunta. Täytynee etsiä joku mammajumppa tai kokeilla uintia.

Kuulin myös viime viikolla, että Rääppis saa pikkuserkun marraskuussa. Se oli varsin mukava yllätys, hänelle kun ei varmaan juuri serkkuja ole luvassa ainakaan vielä vähään aikaan. No, leikkikavereita löytyy varmasti muutenkin, mutta onhan se kiva, jos sukulaislapsissakin on joku kutakuinkin samanikäinen.