Ei nyt taas oikein nappaisi. Ei niin mikään. Työt ei voisi vähempää kiinnostaa, naapurit valvottivat taas viime yönä puoli kahdesta puoli neljään, koiruutta ei ole löytynyt, eikä edes näkynyt jne. Perjantaina työhuoneeseeni marssi porukka, joka ilmoitti katon maalauksen alkavan maanantaina ja että huoneen pitäisi olla siihen mennessä tyhjä. Kiva tietty, että kertoivat ennen maanantaiaamua. No, tyhjensin huoneen ja muutin evakkoon lomalla olevan työkaverin huoneeseen. Maanantaina huoneessa joku kävi repimässä jotakin katosta ja sen jälkeen mitään ei olekaan tapahtunut. Neljää muuta huonetta on kyllä sillä välin alettu remontoida. Kattomaalari ei kuulemma nyt ole paikalla, vaikka pitäisi ja työnjohtaja luonnollisesti lomalla. Vaikka itsekin usein syyllistyn asioiden aloittamiseen ja keskenjättämiseen, niin silti ottaa päähän. Ja nyt poraavat niin, ettei taatusti mihinkään keskittymisestä tule mitään. En tiedä, ehkä minulla vain on joku raskaushormonien aikaansaama ärsyyntymiskynnyksen alennus tai synnytystä edeltävä masennus tai mikä lie. Miehellekin olen kiukutellut varmaan viikon, eikä oikein mikään tunnu kivalta. No, jospa pian alkava loma auttaisi pahimpaan ärsytykseen.

Tosiaan perjantai on vihdoin viimeinen työpäivä ja huominen menee käytännössä kokonaan Tammisaaren ultra-keikkaan. Emme kuitenkaan jää yöksi Tammisaareen, koska emme löytäneet kohtuuhintaista majoitusta ja perjantaiksi on luvattu sadetta. Huomisen iltapäivän ja illan ajattelimme sen sijaan nauttia kesäisestä Ekenäsistä. Ultra ei kyllä jännitä yhtään. Kiva toki päästä tarkistamaan, että kaikki on niinkuin pitääkin sekä päästä hiukan tutustumaan tulevaan synnytyssairaalaan. Rääppis on viime päivät ollut aika hiljakseen, muttei sekään suuremmin huolestuta, kun en oikein edes tiedä, miltä nyt pitäisi tuntua. Ja varmaan tämä viime päivien stressaaminen ja ärsytys sekä se, etten ole ehtinyt kunnolla pysähtyä kuuntelemaan vatsan elämää voivat osaltaan vaikuttaa siihen, ettei perhosen siipien haavinaa ole pahemmin tuntunut.

Eilen olin pitkästä aikaa funk-tunnilla ja ilokseni huomasin, ettei raskaus vielä juurikaan haittaa menoa. Syksyllä pitänee sitten vaihtaa johonkin vatsaystävällisempään ja ehkä hiukan rauhallisempaan lajiin, mutta kiva, kun nyt vielä voi nauttia normaaleista harrastuksista. Tänään illalla on vuorostaan luvassa pesäpalloa, tai kuten sitä meilläpäin kutsutaan, hutkitaan huteja hyvässä seurassa. Ehdoton suosikkini kesäisistä liikuntamuodoista!