Juu, ei nyt oikein nappaisi. Vielä pitäisi vähän selvitellä viimeviikkoista kärhämöintiä, mutta pahoin pelkään, että se vain lisää vettä myllyyn. Toisaalta en haluaisi lakaista ongelmia maton alle, koska todennäköistä on, että ne sieltä ennemmin tai myöhemmin kurkistelevat kuitenkin. Kun tietäisi, miten tässä olisi fiksuinta toimia... Kolmisen viikkoa pitäisi vielä jaksaa painaa duunia (eikä esim. kirjoitella blogia...), alan kyllä olla niin loman tarpeessa.

Laskeskelin viime viikolla, mitä palkattoman kesäloman pitäminen oikeasti tulee maksamaan. Tilannehan on se, että viimeksi vahvistetussa verotuksessa työtuloni ovat 50 % pienemmät kuin tällä hetkellä ja niinpä äitiys- ja vanhempainpäivärahat kannattaa lasketuttaa vanhempainvapaita edeltävien kuuden kuukauden tulojen mukaan. Kelan laskuri tietää kertoa, että tällöin jokainen pitämäni palkaton lomaviikko tulee maksamaan palkanmenetyksen lisäksi 655 € pienempinä äitiys- ja vanhempainrahoina. Eli se siitä kuukauden palkattomasta lomasta, josta olin haaveillut. Rahaahan se vain on, mutta reilu 2000 € ja kuukauden palkanmenetys tuntuu hippasen liian kovalta hinnalta lomalle. Niinpä taidan tyytyä pitämään palkatonta lomaa vain viikon. Siihen kun lisätään kertyneet lomapäivät ja ylityövapaat, voin pitää lomaa kolmisen viikkoa. Siinä ajassa ei kummoisia reppureissuja tehdä, varsinkin kun reilu viikko ainakin olisi kiva nauttia mökin rauhasta tekemättä yhtään mitään. Tuntuisi aika turhalta ja etenkin epäekologiselta lentää kauemmaksi viikon takia (varsinkin kun ennen joulua jo yhden tuollaisen "turhan" matkan teimme). Taitaa siis Kaakkois-Euroopan turnee jäädä tältä kesältä väliin. Täytyy toivoa, että Rääppis on reissussa viihtyvää sorttia ja voimme vaikka jo ensi kesänä hankkia vauvarinkan, istuttaa Rääpäleen siihen ja lähteä kiertämään mualimaa.

Oikeasti pitäisi olla tyytyväinen, että ylipäänsä saan kohtuullista äitiyspäivärahaa. Jos olisin tullut raskaaksi jo viime syksynä, saisin kitkutella kutakuinkin minimiäitiyspäivärahalla, joka tunnetusti ei kovin hääppöinen ole. Enemmän tosin kuin opintotuki, jolla silläkin on aikanaan tullut kitkuteltua. Aika heikolla menestyksellä, kylläkin.

Kävimme viikonloppuna miehen vanhempien luona. Vintin kätköistä oli löytynyt aivan ihanat miehen vanhat puna-valkoraidalliset froteepotkuhousut. Hiukan olivat kauhtuneet, mutta tulevat ehdottomasti käyttöön! Oli jännä huomata, miten ihan kaikki säilytetyt lastenvaatteet olivat kotimaista tuotantoa. Oli Tuttaa ja ties mitä. No, kai 70- ja 80-luvuilla lastenvaatteiden tuonti oli vielä aika vähäistä. Hiukan on maailma siitä tainnut muuttua... Ja juu, sielläkin suunnalla oli ehditty kiertää kirppareita ja hankkia muutama uusikin potkupuku. Vanhan leikkimökin kunnostamista ja maalaamista suunnittelivat myös... ;)