Kiitos hurjasti onnitteluista! Olihan tämä kihlaus nyt vähän tällainen peeäs-juttu, kun siitä on höpötetty viimeisen vuoden ajan säännöllisin väliajoin. Olisin varmaan hoitanut sen pois päiväjärjestyksestä jo aiemmin, mutta kun mies on niin vakaasti sitä mieltä, että kosinta on miehen homma, niin suostuin myöntymään asiassa. Muuten sitten olenkin erittäin tarkka siitä, ettei ole olemassa miesten ja naisten töitä. Synnytys nyt vielä toistaiseksi biologisista syistä kuuluu pitkälti naisten tehtäviin, mutta siihenpä ne naisten/miesten työt kutakuinkin mielestäni jäävät. Oli raivostuttavaa lukea viime talvena Hesarin yleisönosastokirjoituksia, joissa argumentoitiin, että siivoaminen ym. naisten työt ovat naisten harrastuksia, joiden parissa naiset mielellään puuhailevat vapaa-aikanaan. Enpä tunne ainoatakaan naista, joka kokisi harrastavansa kodin puunausta, mutta ehkä niitäkin sitten on. Mielelläni sen sijaan harrastan esimerkiksi vaikkapa seinien maalaamista tai nikkarointia, vaikken kovin hyvä jälkimmäisessä olekaan. Mutta siis tässä asiassa annoin periksi, kun se tuntui olevan niin tärkeä miehelle. Hän pääsi sitten kosimaan ihan itse.

Seuraavaksi ohjelmassa onkin sitten sormusten metsästys. Kiersimme eilen muutamia liikkeitä ja ihan sellaisiin 4-5 millisiin peruskeltakultaisiin taidamme olla molemmat päätymässä. Olisihan niitä muitakin ihan kivoja, mutta hiukan epäilyttää, jaksaisiko niitä sitten katsella seuraavat toivottavasti ainakin 50 vuotta. Löysimme Forumista liikkeen, joka tekee sormuksia romukullasta ja viehätyimme ajatuksesta saada kierrätyskultaiset sormukset. Ehdin jo tyhjentää korurasioista kaikenmaailman lahjaksi saadut nuottiavainkaulakorut (ikinä pitänyt...) ja vanhat harjoituskorvikset: yllättävän paljon kultaa niistäkin kertyi. Puhelut molempien vanhemmille poikivat nekin jonkinmoisen kasan rikkinäisiä tai muuten turhia kultakoruja. Näyttää siis siltä, että saamme kuin saammekin kierrätyskultaiset kihlasormukset, jotka siis voi suunnitella mielensä mukaan. Halvemmaksi todennäköisesti tulisi ottaa ihan tusinakamaa olevat perussormukset, mutta jotenkin se tuntuisi vähän persoonattomalta ja toisaalta en haluaisi tukea kullankaivuuseen globaalisti liittyviä epäkohtia. Jos kierrätyssormus ei jostain syystä onnaisikaan, päädymme todennäköisesti Kalevala korun Suomessa valmistettuihin sormuksiin, joiden kulta käsittääkseni myös louhitaan Suomesta.

Joka tapauksessa sormusten saaminen venynee pitkälti heinäkuun puolelle. Eipä tässä mikään kiire ole, mutta tässä raskausuutisessa on nyt ihan riittämiin tiedotettavaa vähäksi aikaa ja kihlausuutinen taitaa jäädä odottamaan sormuksia ja tarkkoja silmiä. ;)

Ja niistä häistä sen verran, että ne järjestetään sitten Rääpäleen synnyttyä, kunhan ehditään ja jaksetaan. En edelleenkään ole lämmennyt ajatukselle viettää polttareita ihan selvin päin...