Eilinen neuvola- ja lääkärikäynti oli hämmentävä kokemus. Juosten pissitty, etten sanoisi. Kirjaimellisesti, sillä pissanäytteen heitin terveydenhoitajan ovesta, kun seuraava asiakas oli jo sisällä, enkä koskaan saanut tuloksia. Kaipa ottavat yhteyttä, jos siinä jotain outoa on. Lääkäri oli ihan mukava tapaus, jokseenkin koominen tosin. Vartissa oli paperit tutkittu, kuulumiset kyselty, sykkeet kuunneltu ja tutkimukset tehty. Kaikki kunnossa. Kysyttävää? Kiitos ja näkemiin. Jäi vähän pöllämystynyt olo. Viimeksi, kun kävin neuvolassa, tunnelma oli jotenkin niin kiireetön. En ollut tajunnut varautua siihen, että tällä kertaa toimitaan liukuhihnalla ja mahdolliset kysymykset olisi pitänyt kirjoittaa paperille etukäteen. Siinä tilanteessa, kun oli viisi sekuntia aikaa miettiä niitä kysymyksiä, ei tullut mitään mieleen. No, eipä kai tässä mitään kysyttävää olisi ollutkaan, jos kerran kaikki näyttää olevan kunnossa.

Rääpäleen sykkeeksi lääkäri ilmoitti 153, mutta äitiyskorttiin kirjoitti 156. Ota tästä nyt sitten selvää, vaikka eiköhän nuo molemmat ole ihan yhtä ok. Olin odottanut, että Rääppiksen sykkeen kuuleminen olisi ollut jotenkin merkityksellinen juttu, niin ainakin monet ovat sanoneet, mutta ei se kyllä mitenkään maatajärisyttävältä tuntunut. Ja ehdittiinhän sitä kuunnella kokonaista parikymmentä sekuntia.

Neuvolasta onkin nyt sitten yli kahden kuukauden kesätauko, mikä sopii mainiosti. Siinä välissä pitäisi olla toinen ultra, johon en vielä kaiketi voi varata aikaa, kun ensin pitäisi saada lähete Tammisaareen. Pyysin terveydenhoitajaa sen lähettämään, saas nähdä, kuinka käy tällä kertaa.

Olemme pyrkineet siihen, että mies olisi mukana kaikilla neuvolakäynneillä, jotta hän voisi mahdollisimman hyvin osallistua Rääpäleen odotukseen alusta alkaen. Eilen hän ei kuitenkaan töiltään päässyt tulemaan, kun lääkäriaikaa jouduttiin viime tipassa siirtämään. Muutenkin mies on ollut selvästi harmissaan siitä, miten häneen on suhtauduttu neuvolassa ja ultrassa. Onhan se selvää, että huomio keskittyy minun vointiini, mutta voisi tulevaa isääkin ehkä hiukan paremmin huomioida kuin ohjaamalla istumaan siihen siniseen tuoliin siellä nurkassa. Ensimmäisellä neuvolakäynnillä, kun mies meinasi epähuomiossa istahtaa minulle varattuun tuoliin (mistä sekin nyt olisi pitänyt tietää?!!), hänet hyvin pian ohjattiin sivummaksi. Aina ei ole helppoa olla mies, eikä näköjään tuleva isä varsinkaan...