Laskettuun aikaan on vajaat puoli vuotta. Ottaen huomioon, kuinka nopeasti aika on kulunut kahden kuukauden takaisesta plussauksesta tähän päivään, synnytyshän alkaa pikkuhiljaa kolkutella ovella. Onneksi, oi onneksi, odotusaika on näinkin pitkä, jotta ajatukseen ehtii jollakin tavalla totutella. Toivottavasti.

Jos minä koinkin pari kuukautta sitten tulleeni huijatuksi tajutessani, ettei raskausajatukseen totuttelemiseen oikeasti olekaan yhdeksää kuukautta aikaa, kuinka huijatuksi itsensä mahtaakaan kokea nainen (ja yhtä lailla toki mieskin), joka saa viidennellätoista viikolla tietää olevansa raskaana? Tapasin eilen kaverini, joka puolitoista viikkoa sitten oli saanut kuulla olevansa oletetun kuudennen viikon sijaan viidennellätoista viikolla raskaana. Eihän se vaadi kuin yhdet-kahdet valemenkat ja oireettoman alkuraskauden. Hiukan käy sääliksi, vaikka heillekin vauva on tervetullut. Mietin vain, kuinka pasmat sekaisin itse olisin, jos vasta tässä vaiheessa saisin tietää olevani raskaana...

Mari-Johanna, jos käyt täällä kylässä, sellainen vieno toive, että voisitkohan avata kommentoinnin muillekin kuin blogger-tiliä käyttäville? On tehnyt mieli joskus kommentoida, mutta se on aina jäänyt siihen, etten ole saanut perustettua uutta blogger-tiliä (ja vanha ei ole anonyymi, enkä sitä tohdi käyttää...). Hyviä vointeja!