Kotona maatessa sitä ehtii kuulostella itseään ihan eri tavalla kuin normaalisti. Ja kyllä, paranoitua, vai miksi sitä kutsutaankaan, kun alkaa havainnoida itsessään kaikenlaisia outouksia. Vatsaan koskee tavalla, jota tuskin koskaan huomaisin töiden lomassa, hengitys rahisee, oksettaa jne. Okei, ehkä oikeastikin olen vähän normaalia raihnaisemmassa kunnossa, mutta en nyt oikeasti näin sairas!

Viljelyiden tuloksia joudun sitten kuitenkin odottelemaan perjantaihin asti, mikä on aikas tylsää. Silloin selviää, joudunko sairaalaan vai menenkö maanantaina taas töihin. Sekin tuntuu tosi omituiselta: jos oikeasti olisin sairaalahoidon tarpeessa, eikö sen pitäisi jollakin tapaa näkyä olotilassani jo nyt?!! Tuskinpa viljelyiden tulokset, olivatpa ne mitkä hyvästä, heikentävät radikaalisti vointiani. Blaah, kyllästyttää vain tämä odottaminen...

Odottamisesta puheenollen, en vieläkään ole saanut kutsua np-ultraan. Ei edellisestä puhelinahdistelusta toki ole kulunut kuin viikko, mutta luulisi, ettei yhden ajan varaamisessa ja siitä tiedottamisessa viikkoa mene. No, jollei perjantaina kusti kiikuta kutsua, taitaa olla aika uudelle puhelinhäiriköintikierrokselle.