No niin, nyt tämä meidän pikku salaisuus on julkistettu ensimmäiselle ulkopuoliselle. Tuntui luontevalta kertoa ystävälleni S:lle, joka oli ainoana tietoinen raskausyrityksistämme ja joka itsekin on raskaana viikolla 16. Teki tosi hyvää saada purkaa kaikki tämä ihmetys ja epäusko jollekin, joka äskettäin on kokenut saman ja kysellä kaikkia typeriä kysymyksiä, joihin hän on viime kuukausina joutunut etsimään vastauksia. Idols-finaali, jota hän varsinaisesti tuli katsomaan, jäi lopulta sivuseikaksi.

Selvisi, että raskausviikkoni tullaan ensimmäiseen ultraan asti laskemaan viimeisten kuukautisteni perusteella. Niiden mukaan olisin jo viikolla 7, mikä ei kyllä pidä paikkaansa. Totuus lienee jossain viiden kieppeillä. Mutta varmaan lähiaikoina pitäisi siis soitella neuvolaan. Absurdia. Minä neuvolassa?

Muille pienestä ei vielä vähään aikaan ole aikomus kertoa, vaikka viimeistään vappuna asia tulee käymään ilmi kouralliselle kavereita. Ullanlinnanmäellä voin ehkä vielä huijata alkoholittomalla kuohuviinillä, mutta vappuaattona tuskin. No, tarkoitus on viettää vappua hyvän ystäväpariskunnan kanssa, joille salaisuuden varmaan siinä vaiheessa voi jo paljastaa. Toisaalta olen myös miettinyt sitä, miksi asiasta pitäisi olla hiirenhiljaa. Jos raskaus menisi kesken, haluaisin aivan varmasti käsitellä sitä läheisten ystävieni kanssa ja olisihan se outoa, jos he vasta siinä vaiheessa kuulisivat koko raskaudesta. Se taas ei olisi kivaa, jos koko kaupunki tietäisi ja mahdollista keskenmenoa joutuisi selittämään seuraavat puoli vuotta kaikille hyvänpäiväntutuille. No, ehkä tässäkin on etsittävä se kultainen keskitie ja kerrottava asiasta läheisimmille ystäville, joihin voi luottaa. Tuleville isovanhemmille kertominen taitaa vielä saada odottaa ja se tuleekin olemaan jymy-yllätys. Toiveita lapsenlapsista on esitetty jo vuosia, mutta en usko, että he arvaavat toiveidensa toteutuvan vielä vähään aikaan.