Mies saapui eilen kotiin. Jo oli aikakin. Ajankohta reissulle oli mahdollisimman huono: juuri positiivisen raskaustestin jälkeen. Olin neljä päivää täällä itsekseni aika lailla tulisilla hiilillä. Tarve puhua on ollut valtava, mutta kun ei tätä nyt vielä viitsisi kaikille kuuluttaa. Eilinen ilta menikin sitten höpötellessä kaikista mielessä pyörivistä asioista. Oli tosi jännä huomata, miten olimme pohtineet aika erilaisiakin asioita. Mies oli miettinyt paljon käytännön asioita, kuten mahdummeko nykyiseen kaksioomme vauvan kanssa ja mitä kaikkea sitä varten tarvitsee hankkia. Rehellisesti sanottuna itselläni ei ole käynyt mielessäkään, ettemmekö mahtuisi tässä asumaan. Mihin se vauva tilaa tarvitsee? Luulenpa, että sovellamme erään ystäväni metodia. Hän käytti tiskipöytää vauvansa hoitopöytänä, kun muuta sopivaa tilaa kantakaupungin yksiössä ei ollut. Meillä sentään on jokunen ylimääräinen neliö.

Mies yllätti myös sillä, että hän oli kuin olikin reissussa kertonut raskaudesta ystävälleen. Ja vielä päivää ennen kuin minä olin kertonut S:lle. Täytynee rukata sivun oikean laidan merkkipäiviä vastaamaan todellisuutta. Sovimme, että kumpikin voimme kertoa raskaudesta haluamillemme ystäville, mutta laajemmin ryhdymme asiasta informoimaan vasta sitten ensimmäisen ultran jälkeen. Työnimeä pienellä ei vielä ole, vaikka sitäkin eilen pohdimme. "Siitä" tuntuu omituiselta puhua, mutta eiköhän joku nimi ajan kanssa löydy. Ehdotuksia otetaan mieluusti vastaan.

Ai niin, päätimme, että lähdemme kesällä junalla kiertämään Itä-Eurooppaa. Ihan siltä varalta, jos reppureissaamiseen tulee nyt jonkinmoinen tauko. Pidemmällekin tekisi mieli, mutta raskauden puolivälin kieppeillä kaiketi pitää aina välillä piipahtaa neuvolassa, eikä kovin pitkä matka välttämättä ole mahdollinen. Malaria-alueellekaan en ihan ehdoin tahdoin halua raskaana lähteä ja sekin rajaa aika monta maata pois. Onko kellään kokemusta raskaana matkustamisesta?

Tämän piti tosiaan olla Suuri GraduPääsiäinen. Gradupääsiäinen, my ass... Raskauspääsiäinenhän tästä tuli. Gradu ei ole edennyt juurikaan ja jättöön on neljä vaivaista päivää. Pitkiä öitä luvassa tällä viikolla, kun töissäkin pitäisi käydä. Mietin itse asiassa viime viikolla, että olisin tehnyt raskaustestin vasta pääsiäisen jälkeen ihan siltä varalta, jos sattuisinkin olemaan raskaana. Turha jossitella enää tässä vaiheessa ja tuskinpa olisin malttanut olla testiä tekemättä siinä vaiheessa, kun kiertopäiviä on yli 50, eikä menkkoja kuulu. Kivempi testi oli kuitenkin tehdä niin, että saimme jännittää tulosta yhdessä miehen kanssa.