Ensimmäinen neuvolakäynti on nyt takanapäin ja neuvolaneitsyys menetetty. Jos tarkkoja ollaan, niin olen tietysti vieraillut neuvolassa joskus neljännesvuosisata sitten, mutta enpä siitä paljoa muista. Vierailu oli miellyttävä kokemus ja terveydenhoitajamme juuri niin mukava tapaus kuin viimeviikkoisen puhelinkeskustelumme perusteella saattoi olettaa.

Erityisen positiivinen yllätys oli, ettemme joutuneet vastaamaan kysymykseen suunniteltu vai vahinko. Olen ymmärtänyt, että tätä tiedustellaan melko kategorisesti ensimmäisellä neuvolakäynnillä, mitä en kyllä oikein ymmärrä. Mitä väliä sillä loppujen lopuksi on, jos pari kuitenkin on päättänyt lapsen pitää?

Neuvolassa vierähti puolitoista tuntia. Paljon oli tädillä asiaa, ja meilläkin jotain kysyttävää. Kaikenlaisia korruptiolappusia ja -vihkosia saimme pilvin pimein, taisipa joukossa olla joku neutraalinkin tahon toimittama. Ei siinä mitään, ihan kivahan noita on saada ja ehkä sen pampers-aivopesun voi suodattaa niitä lukiessa. Pampers tuskin meistä käyttäjiä kuitenkaan saa. Vai ovatkohan nuo kertakäyttövaippabrändit jo ryhtyneet kehittämään omia kestovaippamallejaan? Ainakin omaan tuttavapiiriini kuuluu niin paljon kestovaippailijoita (muitakin kuin täysin höyrähtäneitä viherpiipertäjiä), että luulisi isojen firmojenkin pikkuhiljaa heräävän kestovaippailuun.

Mieskin sai oman vihkosensa, josta jaksoi muistuttaa vielä illalla kotona. ;) Viikonloppuna voisi vähän lueskella, mitä nuo pitävät sisällään. Siihen neuvolantäti ei osannut vastata varmaksi, että tehdäänkö ultrat Helsingissä vai Tammisaaressa. Pitäisi ottaa yhteyttä Tammisaareen ja tiedustella asiaa. Välttämättä en kyllä ensimmäiseen ultraan haluaisi sinne asti lähteä: se melkeinpä vaatisi vapaapäivän ottamista töistä.

Kumma kyllä, neuvolakäynti ei millään tavalla konkretisoinut raskautta, paitsi miehen mielestä. Minä sen sijaan en edelleenkään tajua olevani raskaana. Suunnittelen synnytyspaikkoja ja sen sellaisia kyllä, mutta jotenkin tuntuu, etteivät ne oikeastaan minuun liity. Tämä varmaan johtuu osittain siitä, ettei minulla edelleenkään ole mitään raskausoireita, ellei vatsan lievää turvotusta lasketa. Välillä epäilyttää, mahtaakohan siellä mitään ollakaan. Ja säännöllisesti unohdan koko asian. Eilen heräsin pohtimasta, ottaisinko patongin päälle ruoho- vai valkosipulituorejuustoa, kun tajusin, etten saa syödä kumpaakaan. Toisaalta olisi kiva mennä varhaisultraan tarkistamaan, että siellä nyt oikeasti on joku, mutta vähän turhaltahan se tuntuu. Sillekin rahalle löytyy kyllä muuta käyttöä. Ja jos hyvin käy, ultra saattaa olla piankin. Virallisestihan minulla on nyt 9 raskausviikkoa täynnä (ja laskettu aika 23.11.), vaikka todellisuudessa viikkoja lienee muutama vähemmän. Sekin on vähän tylsää, kun ei yhtään tiedä, missä kehitysvaiheessa Rääpäleen pitäisi tällä hetkellä olla. Rääpäle tosiaan on epävirallisesti vakiintunut pienen työnimeksi. Kaunista, eikö totta? ;)