Kun riittävän pitkään on bloggaamatta, kynnys ryhtyä kirjoittamaan on kovin suuri. Sitten viime kirjoituksen on tapahtunut niin paljon, että kaiken tiivistäminen yht´äkkiä on ihan mahdotonta - eikä varmaan edes tarpeellistakaan. Mutta jotenkin tuntui siltä, että voisin taas kokeilla. Katsotaan, mitä tästä tulee: vieläkö inspiraatiota löytyy.

Viime talven Suuri Taistelu Tammisaaren synnytysosaston puolesta hävittiin katkerasti Tammisaaren synnytysten loputtua kesän kynnyksellä. Siitä olisikin paljon sanottavaa, mutta todettakoon vain, että valitus sulkemispäätöksestä on edelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vetämässä. Ei sillä, että se enää Tammisaarta takaisin toisi, mutta symbolisesti minulle ja monelle muullekin olisi suuri merkitys, jos valitus ratkaistaisiin eduksemme.

Pääppis (ikää nyt 2 v 9 kk) on laajentanut elinpiiriään kodin ulkopuolelle päivähoidon myötä ja minä olen vuoden alusta asti tehnyt töitä kokopäiväisesti. Kevään ajan meillä oli ystäväperheen kanssa palkattuna yksityinen hoitaja, mikä mahdollisti Pääppikselle pehmeän laskun päivähoidon maailmaan. En voi kuin suositella järjestelyä: kodinomaista hoitoa pienessä ryhmässä (meidän tapauksessamme vain kaksi lasta) perheiden toiveiden ja arvojen mukaisesti, ja voi tulla jopa edullisemmaksi kuin kunnallinen hoito. Jonkin verran byrokratiaa yksityisen hoidon järjestämiseksi vaaditaan, eikä kaikilla varmaan käy yhtä hyvä tuuri hoitajan kanssa kuin meillä kävi, mutta siitä huolimatta suosittelen harkitsemaan varsinkin pienten lasten kohdalla.

Olisimme ehdottomasti jatkaneet hoitoa myös nyt syksyllä, mutta hoitajamme pääsi opiskelemaan ja muutti toiseen kaupunkiin. Koska kaupungin ruhtinaallinen tuki yksityisen hoidon järjestämisestä olisi pudonnut reippaasti joulukuussa Pääppiksen täytettyä kolme vuotta, päädyimme hakemaan hoitopaikkaa syksyksi kunnallisista päiväkodeista. Vielä alkuvuodesta ajatus Pääppiksen laittamisesta päiväkotiin ei ollut meille vaihtoehto, mutta puolessa vuodessa on tapahtunut paljon ja siirtyminen yksityisen hoitajan hoidosta päiväkotiin tuntui jo ihan hyvältä ajatukselta.

Päiväkodinkin osalta meitä lykästi. Haimme paikkaa kaikista lähipäiväkodeista, mutta paikkaa ei irronnut yhdestäkään. Sen sijaan meille tarjottiin paikkaa parin kilometrin päässä sijaitsevasta pienestä päiväkotiyksiköstä, joka on osoittautunut aivan loistovaihtoehdoksi - todennäköisesti paljon paremmaksi kuin yksikään niistä, joihin alunperin haimme. Päiväkoti sijaitsee väärässä suunnassa suhteessa työpaikkoihimme ja pidentää päivää jonkin verran, mutta sitä kompensoi huomattavasti päiväkodin juuri meille sopiva meininki. Lähes puolet ryhmän lapsista on kasvissyöjiä, mikä jo itsessään kertoo paljon päiväkodista ja siellä hoidossa olevien lasten perheistä. Paljon hörhöperheitä siis. :) Tuossa naapuritalossa sijaitsevassa päiväkodissa Pääppis olisi kaikella todennäköisyydellä ollut ryhmänsä ainoa vege-lapsi. On se kuitenkin ihan kiva, ettei tarvitse joka paikassa olla se outo lintu. Pääppis on sopeutunut päiväkotiin erittäin hyvin ja me vanhemmatkin olemme olleet tosi tyytyväisiä päiväkotiin. Kiersin keväällä läpi kaikki lähiseudun päiväkodit ja kierroksen perusteella uskallan väittää, että päiväkodeissa _on_ eroja. Paljonkin.

Haimme paikkaa myös kohtuullisen matkan päässä sijaitsevasta yksityisestä päiväkodista, jossa olisi ollut meitä miellyttävä arvomaailma. Esikoisen vanhempina emme vain tajunneet, että paikkaa tähän päiväkotiin (kuten ilmeisesti melkein kaikkiin muihinkin yksityisiin päiväkoteihin) olisi pitänyt hakea jo vuosia sitten. Se jäi siis saamatta.

Syksyymme kuuluu lisäksi uuden kodin suunnittelua ja rakentamista (ei, emme ole muuttamassa minnekään Nurmijärvelle, mutta tästä lisää toisella kertaa) sekä uuden perheenjäsenen, työnimeltään Liiniksen (lempinimi tulee liinavauvasta, joka osoittautui liian pitkäksi käytössä) saapumiseen valmistautumista. Laskettu aika osuu joulun alle ja töitä minulla on jäljellä vielä pari kuukautta.

Monella tapaa jännittäviä aikoja siis elelemme. Katsotaan, josko niistä riittäisi jutun juurta jatkossakin. Ja olisipas hauska kuulla, jos tänne vielä joku eksyy lueskelemaan!