Pitkän viikonlopun jälkeen taas silmät ristissä töissä. Silmät ristissä siksi, että Rääppis päätti viiden jälkeen aamulla, että hän alkaa saada tarpeekseen yksiössään majailusta. Siltä ainakin tuntui. Sitä yritettiin porautua ulos vuoroin kummastakin kyljestä. Vaikka unenlahjani ovatkin erinomaiset, ei nukkumisesta moisena porausalustana tullut enää mitään. No, hyvä kai vain, että kaveri on aktiivinen. Ja onni varmasti sekin, että Rääppis pyrkii poistumaan majapaikastaan vielä tässä vaiheessa nimenomaan kylkien kautta, eikä varsinaista poistumistietä pitkin.

Synnytykseen liittyvät käytännön seikat alkavat pikkuhiljaa hahmottua. Kaksi synnytysvalmennusta on takanapäin ja pientä käsitystä siitä, mitä omalta synnytykseltäni toivoisin, alkaa jo löytyä. Vielä toki on paljon selvitettävää, mutta onneksi aikaa ainakin pitäisi olla.

Penni vinkkasi taannoin, että Kela mahdollisesti korvaisi osan matkakuluista Tammisaaren sairaalaan (kiitos vielä, eipä olisi tullut pieneen mieleenikään) ja asiaahan piti lähteä selvittämään. Penni sai myöhemmin kuitenkin vastauksen, ettei kuluja korvattaisi kuin lähimpään sairaalaan. Kettu puolestaan sai Kelasta tiedon, että kulut korvattaisiin. Niin valitettavan tyypillistä Kelaa...

No, lähetin Kelaan kirjallisen tiedustelun asiasta nettisivujen kautta ja lisäksi soitin asiakaspalveluun. Kirjalliseen tiedusteluun sain kielioppivirheitä vilisevän vastauksen (miksi, oi miksi niiden yhdyssanojen kirjoittaminen yhteen on niin ylivoimaista?!! Eikö asiakaspalvelussa työskenteleviltä voisi edellyttää jonkin sortin oikeinkirjoitustaidon hallintaa?), jonka sisältö kuitenkin oli toivottu. "Kysymykseesi matkojen korvaamisesta Tammisaaren sairaalaan, niin matka voidaan korvata, mutta kannattaa laittaa selvitys, miksi on käynyt synnyttämässä Tammisaaren sairaalassa sekä matkakorvaushakemus , hoitolaitoksen todistus ja vielä liitteeksi taksi kuitit." Tuo pyyntö selvityksestä kuulostaa aika epämääräiseltä ja koska lääketieteellistä perustetta Tammisaaren valinnalle ei ole (eikä varmaan edes voisi olla: mikä lääketieteellinen peruste nostaisi Tammisaaren esim. Naistenklinikan edelle?), taitaa olla parempi jättää selvitykset kirjoittamatta. Tämä siis kirjallisena, ja hyvä niin: onpahan todistusaineistoa tarvittaessa.

Puhelimessa Kelan virkailija totesi hyvin ykskantaan, ettei matkoja korvata kuin lähimpään synnytyssairaalaan ja sillä sipuli. Tiedustelin, mihin hänen näkemyksensä perustuu, ihmettelin ristiriitaista neuvontaa asiassa sekä sitä, että olisi aika erikoista, että HUSin alueella voi valita synnytyssairaalan vapaasti, mutta matkakulut vain lähimpään korvattaisiin. Että tulisivatko Kelan virkamiehet mittaamaan, onko meiltä lyhyempi matka Kättärille vai Naikkarille? Eivät kuulemma tulisi. Virkailija perusti näkemyksensä sairasvakuutuslakiin ja matkakorvauslainsäädäntöön ja asia oli hänen mukaansa yksiselitteinen, ellei minulla ole ostopalvelulähetettä Tammisaareen. No, ei kai ole, kun sinne voi mennä synnyttämään ihan ilman lähetettäkin. Virkailija totesi pitkähkön keskustelumme päätteeksi, että voisi vielä selvittää asiaa vielä tarkemmin "jos vaikka siellä Helsingissä on joku poikkeuskäytäntö".

Eilen hän sitten palasi asiaan, kertoi keskustelleensa asiasta ylemmän tason virkamiesten kanssa ja saaneensa selville, että Helsinki on tehnyt Tammisaaren sairaalan kanssa ostopalvelusopimuksen, jonka perusteella helsinkiläisten matkat Tammisaareen synnyttämään korvataan. Virkailijan mukaan juuri tuo ostopalvelusopimus on tässä tapauksessa merkitsevä ja hänen mukaansa se, korvataanko taksimatka Tammisaareen riippuu siitä, onko kotikunta tehnyt ostopalvelusopimuksen vai ei. Tämä siis tarkoittaisi sitä, ettei taksimatkojen korvaaminen HUSin alueella olisi automaatio, vaan riippuu ko. sopimuksen olemassaolosta. Epäilen kyllä, että ostopalvelusopimus koskee koko HUSin aluetta (ja kaikkia HUSin alueen synnytyssairaaloita), mutta en enää jaksanut lähteä vääntämään tästä asiasta. Meidän matkat korvataan ja se tieto riittäköön tällä erää. Mutta jos joku nyt pähkäilee saman kysymyksen äärellä, kannattanee selvittää Kelasta se, onko omalla kotikunnalla ostopalvelusopimus Tammisaaren kanssa. Eikä vain tyytyä väsyneen virkailijan "ei korvata" -vastaukseen. Tämäkin väsynyt virkailija kertoi vastanneensa juuri äskettäin jollekin helsinkiläiselle samaa asiaa tiedustelleelle ihan samalla tavalla väärin kuin minullekin aluksi.

Summa summarum, me matkustamme synnyttämään Tammisaareen taksilla (jos vain joku taksikuski suostuu ottamaan synnyttävän kyytiinsä), emmekä enää stressaa auton lainaamisesta jonkinmoisen matkan päästä ja sen saamisesta Helsinkiin optimaalisena ajankohtana. Ja eiköhän siinä synnytyksen käynnistyttyä ole riittävästi muutakin jännättävää kuin tien löytäminen perille. Jätettäköön se siis suosiolla taksikuskin huoleksi.

Nyt, kun tämä tapaus on perinpohjaisesti raportoitu (ajattelin, että tarkasta selonteosta voisi joku joskus hyötyä), voinkin siirtyä ihmettelemään, miten on mahdollista, että Kelan kaltaisessa byroossa asiakkaan saamat vastaukset tuntuvat riippuvan niin päivästä kuin virkailijastakin. Ei kai sairausvakuutus- ym. lainsäädäntö voi olla niin epäselvää, että siitä voi silmiä räpäyttämättä tehdä täysin vastakkaisia tulkintoja? Itsekin olen työskennellyt asiakaspalvelutehtävissä valtion palveluksessa ja kyllä meillä periaatteisiin kuului se, ettei asiakkaalle vastata yhtään mitään, ellei asia ole sataprosenttisen varma. Jos on pienintäkään epäilystä, silloin otetaan asiakkaan yhteystiedot, ja palataan asiaan myöhemmin, kunhan varma vastaus on selvitetty. Luulisi tämän periaatteen toteuttamisen olevan mahdollista myös Kelassa, eikä se varmasti edes lisäisi työmäärää. Todennäköisesti päinvastoin. Tai sitten lainsäädäntö vain on ylivoimaisen vaikeaa tulkita.

Kelasta vielä sen verran, että sain kuin sainkin äitiysavustus- ja vanhempainraha-anomukset ajoissa perille. Jouduin odottelemaan työsopimukseni jatkamista syyskuun puoliväliin asti, enkä toimittanut papereitani palkanlaskentaan ennen sitä. Myöhemmin kuulin, että se olisi pitänyt tehdä 2 kk ennen vanhempainvapaille jäämistä, mistä siis myöhästyin pari viikkoa. Eli se, että olin ilmoittanut äitiyslomalle jäämisestä lähiesimiehelleni ja koko työyhteisölleni, ei vielä ollut yhtä kuin työnantajalle ilmoittaminen, niinkuin tyhmempi saattaisi kuvitella. No, onnekseni siitä ei kuitenkaan ollut mitään seuraamuksia. Olen ymmärtänyt, että joillakin työpaikoilla on tällä perusteella kieltäydytty tai ainakin yritetty kieltäytyä äitiysvapaan aikaisesta palkanmaksusta. Lopputulema on nyt kuitenkin se, että sopimustani jatkettiin niin pitkälle, että saan samat äitiysvapaan aikaiset palkat kuin vakituisetkin työntekijät, mistä olen erittäin iloinen. Paitsi että se on taloudellisesti iso asia, ennen kaikkea se lämmittää mieltä periaatteellisella tasolla. Ettei meitä raskautuvia pätkätyöläisiä aina ja kaikkialla yksinomaan potkita päähän. Ja onhan se toki työnantajaltanikin oiva peliliike: se ei heille loppujen lopuksi paljoa maksa, mutta maksaa varmasti itsensä takaisin profiloitumisena hyväksi työnantajaksi. Saatanpa jopa harkita paluuta tänne vanhempainvapaiden jälkeen, mikäli mielekkäitä työtehtäviä on tarjolla.

Työnantajani maksaa äitiysvapaan ajalta palkkaa 72 arkipäivän verran, ei 105 arkipäivän, kuten aluksi virheellisesti luulin. Mutta ei se mitään, tosi hyvä tuokin. Tammikuun loppuun asti nautin siis täydestä palkasta. Ihanhan tässä pääsee rahassa kierimään... :)

Joskus byrokratian rattaissa on aika mukavaakin. Kuten vaikkapa eilen, kun yliopiston byrokratian rattaat liikahtivat yhden maisterin tutkintotodistuksen verran ja sivupalkin liki-maisteri muuttui iki-opiskelijaksi. Sillä sitähän minä taidan olla. Vaikka yksi maisterin tutkinto on nyt kasassa, toinen on keväällä saamani uuden tutkinnonsuoritusoikeuden ansiosta suunnitteilla ja osittain tehtynäkin. Mitäpä muutakaan olen äitiysloman aluksi suunnitellut kuin opiskelua. Yhdelle kurssille olen jo ilmoittautunut ja jos vaikka vähän kieliä itseopiskelisi siinä samalla. Katsotaan nyt, miten vointi antaa myöden.

Aiemmin minusta tuntui, että virallinen valmistuminen olisi vain muodollisuus. Että keväinen gradunjättö oli _se juttu_. Ja olihan se. Mutta kyllä varsinainen valmistuminenkin lopulta tuntui isolta asialta. Se, etten enää ole vain sen ja tuon ylioppilas, vaan oikeasti maisteri. Huippua!