Voi tätä iloa, tänään saa tutkimusten perusteella olla oikein luvan kanssa huonotuulinen! No, itsessäni en varsinaista keskiviikkoärsytystä tunnista, mutta yleistä blaah-oloa senkin edestä. Työt eivät nappaa, vaikka oikeasti pitäisi alkaa hoitaa hommia sille tolalle, etteivät ole täällä ihan pulassa, kun jään äitiyslomalle (29 työpäivän kuluttua *viheltelee*).

Töiden sijasta minua tällä hetkellä kuitenkin lähinnä kiinnostaa hahtuvavillahousujen kutominen, minkä aloitin eilen illalla. Ja siis minähän en tosiaankaan ole mikään käsityöihminen. Eläissäni en ole esim. villasukkia kutonut ja ala-asteen käsityötuntien jälkeiset kutomiset rajoittuvat kahteen pipoon, joista toisen sai kummityttö ja toisen mies. Koska tuolloin selvisin hienosti kaksi oikein - kaksi nurin -neulomisesta ja kavennuksesta, päätin uskaltautua kokeilemaan, saisinko tarkkojen ohjeiden avulla loihdittua hahtuvat Rääppikselle. Projekti alkoi ihan lupaavasti, on kivaa, ei vaikuta kovin vaikealta ja samalla voi toisella silmällä katsoa hömppää tv:stä. Kuinka ihanaa vaihtelua työnteolle ja viimeaikaisille runsaille iltamenoille! Ja jos minä saan villikset tehtyä, onnistuu se keltä tahansa muultakin. Mutta katsotaan nyt, raportoin, kun alkaa olla valmista. Sikälikin projekti vaikuttaa erittäin kiitolliselta, että vastasyntyneen vaippahousut ovat niin pienet, että homma etenee mukavan nopsasti. Kävin jo kuolaamassa herkullisen värisiä liukuvärjättyjä hahtuvalankoja, joita ehdottomasti pistän tilaukseen, jos nämä hahtuvat onnistuvat. Sellaiset häntäpöksyt olisivat kyllä aikas kivat...

Kutomisen lisäksi käyttäisin tällä hetkellä aikani mieluiten sienestämiseen. Olen viime vuosien aikana opetellut tunnistamaan sieniä ja vaikken edelleenkään ole siinä erityisen hyvä, aika monta herkkua jo tunnistan ja pari uutta yritän joka vuosi opetella. Viime viikonloppuna en huonon sään vuoksi sieneen päässyt, mutta toissa viikonloppuna sain mainion tatti- ja orakassaaliin parin tunnin sienireissulta ja kahtena seuraavana viikonloppuna olisi toiveissa taas päästä koluamaan metsiä. Ensi viikonloppuna suuntana on takuuvarma kantarellipaikka ja elättelen toiveita, ettei kantarellikausi olisi vielä ihan auttamattomasti ohitse. Helsingin sienimetsiä en kyllä tunne yhtään: mahtaisiko esim. keskuspuistossa olla hyviä sienipaikkoja? Nuuksiossa sieniä kuulemma riittää, mutta sinne asti lähtemisessä on kieltämättä oma vaivansa. Pitäisi kyllä varmaan ainakin kertaalleen syksyn aikana Nuuksioon ennättää.

Tuossa viime päivinä uutisoidussa tutkimuksessa todettiin myös, että lapsiperheissä ollaan keskimäärin enemmän huonotuulisia kuin lapsettomissa perheissä. Kuulostaa kieltämättä erikoiselta, eikös lasten pitäisi vähänniinkuin tuoda iloa ja sisältöä elämään? Tai sitten kysymyksenasettelu on tutkimuksessa ollut hiukan pielessä. Varmasti niin onkin, että hetkellisiä ärsytyksen tunteita lapsiperheissä koetaan keskimääräistä enemmän, kun pikkuriiviö on syönyt kukkamullat ja paiskonut perintöposliinit pitkin seiniä, mutta mahtaisiko kuitenkin olla niinkin, että lapsiperheissä koetaan myös enemmän ilon hetkiä kuin lapsettomissa perheissä? Tiedä häntä. Lisääntyvä stressi ja huonotuulisuus ei kuitenkaan kuulosta kovin houkuttelevalta vaihtoehdolta.

Mutta joo, lisää sienestystä ja hahtuvien kutomista, niin meikälänen ainakin pysyy hyväntuulisena. :)

Ja noita hahtuvia on siis tarkoitus käyttää kuorivaippoina harsojen tai sisävaippojen kera.