Niin paljon kuin kaupunkiasumisesta pidänkin ja kerrostaloasumiseenkin olen omakotitalosta nuorena muutettuani sopeutunut hienosti, viime yönä sängyssä naapureiden riitelyä kuunnellessani kieltämättä kävi mielessäni, olisikohan joskus kuitenkin kiva muuttaa vaikka edes rivitaloon. Eikä siinä mitään, tottahan kerrostalossa aika ajoin väistämättä pääsee/joutuu osalliseksi naapureiden elämästä ainakin naapurihuoneistoista kuuluvien elämisen äänten kautta. Mutta se ei mene jakeluun, että parisuhdetta pitää hoitaa keskimäärin kerran viikossa puolen yön ja aamukuuden välillä huutamalla ja paiskomalla tavaroita!! Olemme tätä pian vuoden päivät kuunnelleet, yrittäneet siihen hienovaraisesti puuttuakin, mutta tuloksetta.

Kerran teimme valituksen taloyhtiöön, seurauksista ei mitään tietoa. Ehkä ovat saaneet varoituksen, ehkä eivät, mutta mitään käytännön vaikutusta sillä ei ainakaan ollut. Kerran soitimme yöllä poliisit paikalle, kun uhkasivat tappaa toisensa. Eivät tainneet avata ovea poliisille ja meteli oli siihen mennessä vaimentunut sen verran, ettei poliisi pyrkinyt väkisinkään sisälle. Viimeksi pari kuukautta sitten kiikutimme naapureille ystävällisen kirjeen, jossa kerroimme öisen elämöinnin kuuluvan mainiosti meille alakertaan ja tekevän nukkumisen mahdottomaksi ja pyysimme kauniisti, josko voisivat pyrkiä rajoittamaan äänen käyttöä öiseen aikaan. Ajattelimme, että ehkä he eivät vain tajua, että huutaminen ja tavaroiden paiskominen kuuluu seinien ja lattian läpi naapuriin. Tuskinpa heidän penthouseensa kauheasti möykkää muualta kantautuu. Ei vaikutusta. Pari kertaa olisin öisen mekastuksen aikaan ollut menossa visiitille, mutta mies on viisaasti estänyt sen. Tiedä, mitä siellä olisi vastassa. En tunne kyseisiä naapureita, enkä ole heihin koskaan edes törmännyt käytävässä. Ilmeisesti kuitenkin ovat ihan "tavallisia" työssäkäyviä ihmisiä, jotka kuningas alkoholi saa toisinaan riehaantumaan.

Joskus olen miettinyt, pitäisikö kysellä muilta naapureilta, kuuluuko mekkala heillekin ja mahdollisesti ehdottaa yhteistä kirjelmää taloyhtiölle, mutta kun sekin tuntuu ikävältä selän takana puhumiselta. Tosin pikkuhiljaa alkavat keinot olla vähissä. Kyllähän tämä yövalvominen vielä menee, mutta siinä vaiheessa kun Rääppiskin alkaa valvottamaan, ei ajatus valvomisesta vielä naapureidenkin takia kuulosta kovin houkuttelevalta. Jos jollakulla nyt olisi joku kuningasajatus, miten naapureiden kanssa toimia, niin sepäs vasta olisi hienoa.

Jotain hyvääkin, saimme eilen kihlasormukset koekäyttöön. Ne siis teetettiin kierrätyskullasta ja koska kultaseppä jäi nyt kesälomalle, saimme sormukset koekäyttöön parin viikon ajaksi. Sen jälkeen tehdään tarvittavat korjaukset ja kaiverrukset. Minun sormukseni on puolipyöreä, 4,5 mm leveä ja mies halusi flakkasormuksen 6 mm leveydellä. Hienot niistä tulivat, vaikka samanlaisia olisi saanut suurin piirtein samaan hintaan valmiinakin. Kyllä nämä vain tuntuvat omemmilta, kun ovat varta vasten meille tehdyt ja vielä omasta romukullasta. Hih, en ole kertonut missään muualla kihlauksesta. Vanhemmat toki tietävät, kun osallistuivat romukultatalkoisiin. Muut huomaavat sitten kun huomaavat ja jos eivät huomaa, täytynee jossain vaiheessa kertoa.

Kävin eilen myös alennusmyynneissä ostamassa muutamat äitiysvaatteet syksyä varten. Katselin vähän vauvanvaatteitakin, mutta ovat niin mahdottoman sukupuolirajoitteisia, että jäivät kauppaan. En ymmärrä, miksi pienillä vauvoilla pitää olla joko prinsessaröyhelöä tai pääkallopotkupukuja. Kirkkaat perusvärit sukupuolineutraalilla kuvituksella olisivat tosi pop, mutta eipä sellaisia näkynyt. Päädyin kuitenkin ostamaan kolmet uintivaipat Rääpäleelle, kun olivat 70 % alennuksessa. Tokihan joka vauvalla uimapöksyt olla pitää. ;) Nekin olivat kyllä tyttö- ja poikavärisiä, mutta päädyin ostamaan kolmea eri kokoa eri kuoseilla. Ehkä se nyt ei sitten haittaa, jos pojalla olisikin tyttöväriset uikkarit jonkin aikaa tai toisin päin.