Tiitun empiirinen siitepölytiedote kertoo, että koivun siitepölypitoisuudet ovat tänä keväänä nollassa. Olkoonkin, että Turun yliopiston Aerobiologian yksikön siitepölytiedotteen mukaan koivun kukinta on pahimmillaan ja koivuallergikkojen pitäisi eteläisessä Suomessa kärsiä vaikeista oireista. Normaalisti tähän aikaan vuodesta pärskin yötä päivää lääkityksestä huolimatta, mutta nyt, ei mitään oireita. Odotin pelonsekaisin tuntein kevättä tietäen, etten raskauden aikana voi käyttää normaalia allergialääkitystäni ja ne allergialääkkeet, jotka ovat sallittuja, eivät ole minua ennenkään auttaneet. Olin toki tietoinen siitä, että joillakin raskaus helpottaa allergiaoireita, mutta toisaalta joillakin se saattaa jopa pahentaa tilannetta. Onnekseni nyt sitten satuin kuulumaan tuohon ensin mainittuun ryhmään. Voisinpa olla joka kevät raskaana! :) Tosin sitten jäisi pussisiideritkin juomatta joka kesä. Hmm, ei ehkä sittenkään...

Raskausoireiluni ovat siis kaiken kaikkiaan rutkasti plussan puolella. Ei pahoinvointia, ei väsymystä ja allergiaoireet tipotiessään. Oikeastaan ainoa negatiivinen raskaudesta seurannut oire on huuliherpeksen aktivoituminen. Parhaillaan meneillään on kolmas herpes plussaamisen jälkeen, mikä on mielestäni suht paljon ottaen huomioon, ettei plussaamisesta ole kulunut kuin reilu kuukausi. Edellisen arvet eivät ole ehtineet parantua kun jo uutta pukkaa. Eikä herpesvoiteita tietenkään saa käyttää raskauden aikana. No, allergiaoireilta välttyminen on niin iso juttu, että ei passaa valittaa.

Kiva viikonloppu luvassa. Tänään hemmotteluilta ystävän kanssa: saunaa, ruokaa ja leffa, jääkiekkoa sekä huomenna että sunnuntaina ja kai niitä viisujakin pitäisi yleissivistyksen vuoksi katsoa, vaikken koskaan ole ymmärtänyt niihin liittyvää hypetystä. Nyt lähinnä kiinnostaa katsoa, millaista Suomi-kuvaa ne tarjoavat. Musiikillinen anti ei tänä(kään) vuonna liene kovin hääviä. Tai sitten saan yllättyä positiivisesti.

Sain tänään graduni omat kappaleet painosta. Jo vuosia sitten lupasin itselleni, että kun graduni valmistumispäivä vihdoin koittaa, teetän itselleni upean samettikantisen version: sellaisen, jota kerran kirjastossa ihailin, makso mitä makso. No, loppujen lopuksi tuo käsinsidottu työ ei tullut alkuunkaan kalliiksi (15 €), mutta kyllä se hieno on: kaunis, viininpunaista samettia oleva työ, johon nimeni on kirjailtu kultakirjaimin. *röyhistää rintaansa* Kyllä se nyt kelpaa asetella kirjahyllyyn miehen dippatyön viereen.