Tajusin juuri, että minähän olen lakkorikkuri. Onneksi lastentekolakossa, johon liityin pari vuotta sitten, rikkureihin suhtaudutaan ymmärtäväisesti. Pitäisiköhän rikkuruudesta nyt sitten raportoida keskuslakkotoimikunnalle...? Asia on hurjan tärkeä, ja vaikka pieniä askelia vanhemmuuden kustannusten jakamiseksi on viime aikoina otettu, vielä on pitkä matka kuljettavana siihen, että (nuori) nainen olisi työnantajan näkökulmasta yhtä potentiaalinen työnhakija kuin mies. Pelottaa ajatella, miten työnantajat muutaman vuoden kuluttua minuun suhtautuvat: kolmekymppinen yhden lapsen äiti, joka kaikella todennäköisyydellä pian kuitenkin pamahtaa uudelleen paksuksi. Tosi potentiaalinen rekrytoitava...

Desinfioin juuri kuukuppini perusteellisesti todettuani, etten taida tarvita sitä ihan vähään aikaan. Olo on edelleen ihan epätodellinen. Mahtaako tämä pitääkään paikkaansa?

Heräsin muuten tänään ennen seitsemää (!!!). Ja nyt puhutaan naisesta, jota ei normaalisti viikonloppuisin saa ennen kymmentä millään ilveellä hereille. Ehkä tämä nyt on sitä raskausoireilua.