Synnytyksestä sinällään ei jäänyt minulle traumoja - niin hyvin se Tammisaaressa hoidettiin. En kuitenkaan ajattele, että ensimmäisen synnytykseni olisi välttämättä täytynyt mennä niinkuin se meni, vaan olisin omalla toiminnallani voinut vaikuttaa lopputulokseen, jos olisin osannut toimia ajoissa. Mitä sitten olisin tehnyt toisin? No, ainakin olisin pää kolmantena jalkana juoksemisen sijaan rauhoittunut raskauden loppumetreillä, kuunnellut itseäni ja turvautunut luonnonmukaisiin käynnistysmenetelmiin. Voi toki olla, että käynnistykseen ja sektioon olisi päädytty siltikin, mutta yhtä hyvin voi olla, että näin ei olisi käynyt.

Yhtä kaikki, tällä kertaa olen tässä suhteessa paljon viisaampi ja aloitin synnytykseen valmistautumisen hyvin pian plussan pärähdettyä testiin. Tai jos tarkkoja ollaan, raskautumiseen liittyvät luomukeinot olivat käytössä jo sitä ennenkin. Jouduimme tällä kertaa odottamaan plussaa melkein vuoden päivät ja tuossa viime talvena käännyin sekä homeopaatin että akupunktioterapeutin puoleen raskaustoiveissani. Mitään todisteita siitä, että näistä kumpikaan olisi raskautumisessa auttanut, ei tietenkään ole, mutta vakaasti uskon varsinkin akupunktion tehoon. Homeopatiasta en ihan niin vakuuttunut ole, mutta eipä siitä varmasti haittaakaan ollut. Ehdin myös varata ajan gynekologille, kun raskautta ei alkanut kuulua. Toivoin kovasti, että raskautuisimme ilman lääketieteen apua ja niin kävikin, että tästä hyvissä ajoin varatusta "lapsettomuuskäynnistä" tulikin varhaisultra. Raskausviikkoja taisi tuolloin olla koossa kutakuinkin 6.

Muutama viikko tästä eteenpäin aloitin Malla Rautaparran raskausjoogan. Joku ehkä saattaa muistaa, että kävin raskausjoogassa jo esikoista odottaessani, mutta raskausjooga, jossa tuolloin kävin, oli yksinkertaisesti surkea. Siitä ei ollut käytännössä mitään iloa sen paremmin raskauden kuin synnytyksenkään aikana. Osittain syynä oli varmasti se, etten ollut joogannut juurikaan aiemmin, enkä ymmärtänyt alkuunkaan, mistä on kyse. Edelleenkään en ole joogaa sen enempää harrastanut, mutta Mallan raskausjoogasta on ollut hurjasti hyötyä jo nyt raskausaikana ja synnytykseen se on antanut runsaasti konkreettisia eväitä. Kävin yhden kurssin jo keväällä ja toisen nyt syksyllä ja menen vielä jatkokurssille äitiysloman alettua.

Alkusyksystä osallistuin puolisoni kanssa Hilkka-Liisa Vuoren synnytyslaulukurssille, jota myös suosittelen lämpimästi. Pidimme molemmat kurssista paljon ja siitä on hyötyä myös muutenkin kuin vain synnytyksessä. Synnytyslaulu ei ole laulua sanan varsinaisessa merkityksessä, vaan äänen, sen resonanssin ja rentoutumisen käyttöä kivunlievityksessä. Synnytyslaulussa synnyttäjän oman toiminnan lisäksi on tärkeää, että myös tukihenkilö on perehtynyt synnytyslauluun ja mielellään osallistuu siihen. Se auttaa synnyttäjää pitämään äänensä riittävän matalana ja rauhoittaa synnyttäjää. Ja on tärkeää, että tukihenkilö ymmärtää, mistä on kyse: muutoin synnytyslaulu saattaa tuntua hänestä aika friikiltä ja pahimmillaan hän voi tietämättään estää synnyttäjää käyttämästä sitä apukeinonaan. Olin jossain määrin perehtynyt synnytyslauluun jo ennen kurssiakin, mutta vasta kurssilla ymmärsin, mistä oikeasti on kyse ja mihin synnytyslaulun kipua lievittävä vaikutus oikein perustuu. Olen aika varma, että kakkosen synnytyksessä meilllä tullaan synnytyslaulua käyttämään paljonkin.

Noin vuosi sitten ystäväni pyysi minua mukaan omaan synnytykseensä doulaksi. Otin kunniatehtävän ilman muuta vastaan, vaikka se aluksi vähän hurjalta tuntuikin. Osallistuimme yhdessä doulakurssille - joka sekin oli erittäin hyödyllinen myös omaa tulevaa synnytystäni simällä pitäen. Helmikuussa sitten eräänä kauniina aamuna sain osallistua ystäväni synnytykseen. Kokemus oli erittäin hieno ja olen kiitollinen siitä, että sain olla mukana. Paitsi että minusta oli apua ystävälleni, hyvin ja luonnollisesti edenneeseen synnytykseen osallistuminen oli minulle itselleni suureksi hyödyksi. Oli tärkeää nähdä, että synnytys voi mennä niin hyvin kuin ystäväni synnytys meni sekä nähdä konkreettisesti se, miten hyvällä valmistautumisella voi vaikuttaa oman synnytyksensä kulkuun.

Ennen Pääppiksen syntymää ajatus siitä, että synnytykseeni osallistuisi joku perheen ulkopuolinen tuntui todella vieraalta ajatukselta. Nyt taas tuntuu siltä, etten uskaltaisi lähteä synnyttämään ilman doulaa. Vallankaan, kun emme enää pääse Tammisaareen synnyttämään. Niinpä niin, jos olisin tullut raskaaksi nopeasti, olisimme vielä ehtineet Tammisaareen, mutta nyt on tyydyttävä siihen, mitä ruuhkaisissa sairaaloissa sattuu sillä hetkellä saamaan ja missä sillä hetkellä sattuu olemaan tilaa. Doulakseni on tulossa samainen ystäväni, jonka synnytyksessä olin mukana ja varadoulana on toinen ystäväni. Tieto siitä, että kaikella todennäköisyydellä minulla on synnytyksessä kaksi tukihenkilöä mukana, luo turvallisuuden tunnetta ja uskoa ennen kaikkea siihen, ettei minua ja tahtoani voida kovin pahasti sairaalassa jyrätä sekä ylipäänsä vähentää sairaalaympäristön mahdollista negatiivista vaikutusta synnytykseeni. Lisäksi käytössäni on huomattavasti kattavampi arsenaali lääkkeettömiä kivunlievitysmenetelmiä kahden toiveisiini perehtyneen tukihenkilön muodossa. Kyllä kaksi käsiparia pidempään jaksaa hieroa kuin yksi.

TENS-laite on (käytettynä) ostettu ja testattu, Aktiivinen synnytys -ry:n keskusteluilloissa käyty, akupunktiolla hoidettu raskauspahoinvointi pois ja synnytyskirjallisuutta luettu. Lukematta on vielä useampikin teos, mutta mainitsemisen arvoinen on Ina May´s Guide to Childbirth, jonka aion lukea vielä uudelleen äitiyslomalla ja johon soisin jokaisen raskaana olevan tutustuvan. Hankin teoksen itse asiassa jo Pääppistä odottaessani, aivan raskauden loppumetreillä, mutta se jäi tuolloin lukematta. Niin guru kuin Ina May onkin, eivät hänen ajatuksensa kuitenkaan lukematta kirjasta päähäni pompahtaneet. Tällä kertaa ovat pompahtaneet sitten senkin edestä. Lisäksi syön ubikinonia raskausmyrkytyksen ehkäisyyn. Lieviä myrkytyksen oireita minulla oli jo muutama viikko sitten, mutta ne hävisivät aloitettuani ubikinonin nauttimisen. Vankkaa tieteellistä tutkimusta ubikinonin hyödyistä raskausmyrkytyksen ehkäisyssä/hoidossa ei ole, mutta joidenkin tutkimusten mukaan siitä voi olla hyötyä. Haittaa tuskin kuitenkaan, joten ubikinoni kuuluu jokapäiväiseen ruokavaliooni.

Tarkoitus on vielä opiskella akupainantaa ja käydä perusteelliset keskustelut yhdessä tukijoukkojen kanssa, kirjoittaa päässä hahmottelemani synnytystoivelista paperille, osallistua Haikaranpesän valmennuksiin ja keskusteluihin, mahdollisesti vierailla muissakin pk-seudun sairaaloissa siltä varalta, ettemme Haikaraan pääsisikään, ehkä hankkia homeopaattisia valmisteita synnytystä varten sekä lasketun ajan lähestyessä hakea vauhtia synnytykseen ainakin akupunktiosta sekä mahdollisesti myös vyöhyketerapiasta.

Paljon on siis jo tehty, mutta paljon on vielä tekemättä, ennenkuin koen olevani riittävän hyvin valmistautunut synnytykseen. Nähtäväksi jää, miten paljon valmistautuminen synnytykseni kulkuun vaikuttaa. En kuitenkaan pelkää sitä, ettei synnytys mene käsikirjoitukseni mukaan. Jos näin jostain syystä käy, on se sitten niin. Tärkeintä minulle on, että tiedän itse tehneeni kaiken, minkä voin. Se riittää, mihin se riittää - ja se taas riittää minulle.

Viime talven Suuri Taistelu Tammisaaren synnytysosaston puolesta hävittiin katkerasti Tammisaaren synnytysten loputtua kesän kynnyksellä. Siitä olisikin paljon sanottavaa, mutta todettakoon vain, että valitus sulkemispäätöksestä on edelleen korkeimmassa hallinto-oikeudessa vetämässä. Ei sillä, että se enää Tammisaarta takaisin toisi, mutta symbolisesti minulle ja monelle muullekin olisi suuri merkitys, jos valitus ratkaistaisiin eduksemme.

Pääppis (ikää nyt 2 v 9 kk) on laajentanut elinpiiriään kodin ulkopuolelle päivähoidon myötä ja minä olen vuoden alusta asti tehnyt töitä kokopäiväisesti. Kevään ajan meillä oli ystäväperheen kanssa palkattuna yksityinen hoitaja, mikä mahdollisti Pääppikselle pehmeän laskun päivähoidon maailmaan. En voi kuin suositella järjestelyä: kodinomaista hoitoa pienessä ryhmässä (meidän tapauksessamme vain kaksi lasta) perheiden toiveiden ja arvojen mukaisesti, ja voi tulla jopa edullisemmaksi kuin kunnallinen hoito. Jonkin verran byrokratiaa yksityisen hoidon järjestämiseksi vaaditaan, eikä kaikilla varmaan käy yhtä hyvä tuuri hoitajan kanssa kuin meillä kävi, mutta siitä huolimatta suosittelen harkitsemaan varsinkin pienten lasten kohdalla.

Olisimme ehdottomasti jatkaneet hoitoa myös nyt syksyllä, mutta hoitajamme pääsi opiskelemaan ja muutti toiseen kaupunkiin. Koska kaupungin ruhtinaallinen tuki yksityisen hoidon järjestämisestä olisi pudonnut reippaasti joulukuussa Pääppiksen täytettyä kolme vuotta, päädyimme hakemaan hoitopaikkaa syksyksi kunnallisista päiväkodeista. Vielä alkuvuodesta ajatus Pääppiksen laittamisesta päiväkotiin ei ollut meille vaihtoehto, mutta puolessa vuodessa on tapahtunut paljon ja siirtyminen yksityisen hoitajan hoidosta päiväkotiin tuntui jo ihan hyvältä ajatukselta.

Päiväkodinkin osalta meitä lykästi. Haimme paikkaa kaikista lähipäiväkodeista, mutta paikkaa ei irronnut yhdestäkään. Sen sijaan meille tarjottiin paikkaa parin kilometrin päässä sijaitsevasta pienestä päiväkotiyksiköstä, joka on osoittautunut aivan loistovaihtoehdoksi - todennäköisesti paljon paremmaksi kuin yksikään niistä, joihin alunperin haimme. Päiväkoti sijaitsee väärässä suunnassa suhteessa työpaikkoihimme ja pidentää päivää jonkin verran, mutta sitä kompensoi huomattavasti päiväkodin juuri meille sopiva meininki. Lähes puolet ryhmän lapsista on kasvissyöjiä, mikä jo itsessään kertoo paljon päiväkodista ja siellä hoidossa olevien lasten perheistä. Paljon hörhöperheitä siis. :) Tuossa naapuritalossa sijaitsevassa päiväkodissa Pääppis olisi kaikella todennäköisyydellä ollut ryhmänsä ainoa vege-lapsi. On se kuitenkin ihan kiva, ettei tarvitse joka paikassa olla se outo lintu. Pääppis on sopeutunut päiväkotiin erittäin hyvin ja me vanhemmatkin olemme olleet tosi tyytyväisiä päiväkotiin. Kiersin keväällä läpi kaikki lähiseudun päiväkodit ja kierroksen perusteella uskallan väittää, että päiväkodeissa _on_ eroja. Paljonkin.

Haimme paikkaa myös kohtuullisen matkan päässä sijaitsevasta yksityisestä päiväkodista, jossa olisi ollut meitä miellyttävä arvomaailma. Esikoisen vanhempina emme vain tajunneet, että paikkaa tähän päiväkotiin (kuten ilmeisesti melkein kaikkiin muihinkin yksityisiin päiväkoteihin) olisi pitänyt hakea jo vuosia sitten. Se jäi siis saamatta.

Syksyymme kuuluu lisäksi uuden kodin suunnittelua ja rakentamista (ei, emme ole muuttamassa minnekään Nurmijärvelle, mutta tästä lisää toisella kertaa) sekä uuden perheenjäsenen, työnimeltään Liiniksen (lempinimi tulee liinavauvasta, joka osoittautui liian pitkäksi käytössä) saapumiseen valmistautumista. Laskettu aika osuu joulun alle ja töitä minulla on jäljellä vielä pari kuukautta.

Monella tapaa jännittäviä aikoja siis elelemme. Katsotaan, josko niistä riittäisi jutun juurta jatkossakin. Ja olisipas hauska kuulla, jos tänne vielä joku eksyy lueskelemaan!

Imetyksen tuki sentään sai lisärahoitusta (joskin vähemmän kuin aiempina vuosina), joten ihan kaikkea vauvamyönteisyyttä ei tässä maassa olla vielä kuoppaamassa.

Ensi vuodelle on luvassa kaikenlaista uutta, mahdollisesti myös blogirintamalla. Niistä kuitenkin enemmän toisella kertaa.

Nyt tahdon toivottaa kaikille tänne vielä eksyville

Ihanaa joulunaikaa ja kaikkea hyvää alkavalle vuodelle!

Vaikka tämä suuri takaisku onkin, ei peli ole vielä menetetty. Päätöksestä tullaan tekemään valituksia, Länsi-Uudenmaan kunnat voivat päättää säilyttää synnytysosaston, se voidaan yksityistää ja eiköhän Raasepori voi vaikka erota HUS:sta ja liittyä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiriin. Nähtäväksi jää, miten tästä edetään.

Vielä ei siis kannata heittää kirvestä kaivoon. Tammisaaren synnytykset eivät välttämättä pääty 31.5.2010.

Sen sijaan päätös osoittaa lyhytnäköisyyttä HUS:n hallituksen jäseniltä. Erityisen pettynyt olen vajavaiseen ja puolueelliseen valmistelutyöhön, josta on kiittäminen kahta HUS:n johtoportaassa istuvaa miestä, Juha Tuomista ja Jari Petäjää. Tämänpäiväisen kokouksen esitys oli niin tarkoitushakuisesti kirjoitettu, ettei tosikaan. Taustaraporteista ja lausunnoista oli poimittu yksittäisiä lauseita irrottamalla ne asiayhteyksistään, jolloin niiden merkitys muuttui tyystin. Kokonaisselvitystä Uudenmaan synnytysten järjestämisestä ei tehty. Perustelut Tammisaaren sulkemiseksi vaihtelivat kokouksesta toiseen. Loppuviimein tärkeimmäksi perusteeksi nousivat säästöt, joiden määrästä ei ole tarkkaa selvyyttä, eikä edes varmuutta.

Vihreät tekivät kokouksessa vastaesityksen, jonka sisältö oli seuraavanlainen:

”Hallitus päättää palauttaa esityksen uuteen valmisteluun siten, että

Synnytystoimintojen osalta laaditaan pitkäntähtäimen kokonaissuunnitelma, joka kattaa koko HUS-alueen. Samalla käynnistetään yhteistyössä Länsi-Uudenmaan ja Lohjan sairaanhoitoalueiden kuntien kanssa (huomioiden tarvittavin osin myös rajapinnat HYKS-sairaanhoitoalueen kanssa) selvitystyö, jonka tavoitteena on laatia ehdotus resurssien tarvittavasta keskittämisestä ja optimaalisesta käytöstä alueen terveydenhuollossa, mukaan lukien synnytystoimintojen organisointi. (ja virka-ajan ulkopuolella tapahtuva operatiivinen päivystys?)

Tarkastelussa ja esityksessä tulee myös punnita, miten HUS-alueen hyvät, asiakaslähtöiset ja tulokselliset käytännöt saadaan levitettyä HUS-alueen kaikkiin yksiköihin mahdollisimman yhtäläinen kustannustaso huomioiden. Mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan tulee myös arvioida, voidaanko synnytysten jälkeistä imetys- ja muuta tukea vastuuttaa tehtäväksi nykyistä enemmän kuntien perusterveydenhuollon/neuvoloiden toimesta.”

HUS:n hallituksen enemmistö ei kuitenkaan nähnyt kokonaisselvityksen tekemistä tarpeelliseksi. Hävetkööt!

Aiheesta lisää esim. Hesarista, Hesarin toisesta artikkelista, Hoplasta ja Yleltä.

Tammisaaren synnytysosaston ylilääkäri Helena Hieta-Heikuraista lainatakseni "Suomessa ei ole toista sellaista synnytyssairaalaa, joiden synnyttäjistä 39 prosenttia tulee oma-aloitteisesti oman alueen ulkopuolelta. Kyllä se jotain kertoo meistä".

Todettakoon myös, että aion kyllä jatkossa blogata muustakin, mutta aika on todella kortilla ja Tammisaari tällä hetkellä prioriteettilistalla kovin korkealla.

Viime kirjoituksessa mainitsemani työryhmäraportin julkaisemisen jälkeen on tapahtunut paljon. Kun raportissa ei yksiselitteisesti todettu, että Tammisaaren synnytysosastolla synnyttäminen on muita HUS:n synnytysosastoja vaarallisempaa tai että osaston sulkemisella saavutettaisiin huomattavia säästöjä, ylilääkäri Jari Petäjä päätti tehdä oman yhden miehen selvityksensä, jossa Tammisaaren vaarallisuus osoitetaan. Selvitys sisältää selonteon synnytystoimintojen järjestelytarpeesta vuosina 2009-2015 sekä kannanoton synnytystoiminnan turvallisesta järjestelystä. Selvitys löytyy osoitteesta http://asiakirjat.hus.fi/djulkaisu/kokous/KOKOUS-798-2-Liite-1.PDF. Selvityksessä tuodaan esille, ettei Tammisaaren ja Porvoon päivystyskäytäntö (päivystäjät päivystävät sairaalan yhteydessä olevassa asunnossa tai sairaalan välittömässä läheisyydessa) vastaa Valviran vaatimuksia ja että Lohja ei täytä Käypä hoito -suosituksen vaatimuksia, koska sieltä puuttuu lastenlääkäripäivystys. Lisäksi raportissa listataan tarkoitushakuisesti perusteita Tammisaaren sulkemiseksi. Lopputuloksena selvityksessä Petäjä suosittelee Tammisaaren synnytysosaston sulkemista mahdollisimman pian, Porvoon päivystyskäytännön asianmukaistamista ja lastenlääkäripäivystyksen järjestämistä Lohjalle.   

Osoitteessa http://www.fimnet.fi/venylen/gillet/martti%20hirn.html löytyy dosentti Martti Hirnin erittäin hyvä kommentti Petäjän selvitykseen. Se kiteyttää selvityksen olennaiset ongelmat.

HUS:n johto perustelee Tammisaaren turvattomuutta tällä hetkellä sillä, että Tammisaari on HUS:n kauimpana sijaitseva synnäri ja sieltä on pisin matka (44 km pidempi kuin Lohjalta) Lastenklinikalle, jos vauva tarvitsee nopeasti tehohoitoa siellä. Toinen perustelu on päivystyskäytännöt; ylilääkäreiden näkemyksen mukaan jokaisella synnytysosastolla päivystäjien tulee päivystää sairaalan sisällä, eikä kuten Tammisaaressa (ja myös Porvoossa) sairaalan yhteydessä olevassa asunnossa tai sen välittömässä läheisyydessä olevassa kodissaan (kuten T:saaren ylilääkäri, joka on kotoaan osastolla kolmessa minuutissa kutsun saapumisesta). Nk. etupäivystyksen järjestäminen on toki myös taloudellinen kysymys, mutta ennen muuta henkilöresurssikysymys: eteläisessä Suomessa ei ole riittävästi erikoislääkäreitä, jotta etupäivystys voitaisiin toteuttaa kaikilla seitsemällä synnytysosastolla. Jos etupäivystys halutaan ottaa käyttöön, on yksi synnytysosasto suljettava.

Perusteeksi sille, miksi suljettava synnytysosasto on juuri Tammisaari, on esitetty juuri tuo matkan ja nk. takapäivystyksen aiheuttama riski. Petäjä ja Tuominen vetivät lanseerasivat lehdistötilaisuudessa Petäjän raportin lisäksi onnistuneesti "kuolleet vauvat" -kortin. Tämän kortin avulla on helppo mitätöidä baby friendly -sertifikaatin, synnyttäjälähtöisyyden, lääkkeettömän kivunlievityksen yms. merkitys. Sillä, että Tammisaaressa on tilastollisesti HUS:n pienistä synnytysosastoista  alhaisin vastasyntyneiden kuolleisuus, ei HUS:n johdon näkemyksen mukaan ole riskiä arvioitaessa mitään merkitystä.

Sen sijaan sille, miksi suljettava osasto ei Tammisaaren sijasta ole Lohjan synnytysosasto, HUS:n johto on esittänyt seuraavia perusteita:

1) Lohjalla on enemmän synnytyksiä. Ero on kuitenkin marginaalinen, vuonna 2008 Tammisaaressa 652 synnytystä verrattuna Lohjan 678:aan.
2) Lohjan alueen väestö ja synnyttäjien määrä kasvaa Länsi-Uudenmaan aluetta nopeammin. Ennusteen mukaan vuodesta 2007 vuoteen 2020 Lohjan alueen väkimäärä lisääntyy 13%, kun samaan aikaan Länsi-Uudenmaan alueen väkimäärä lisääntyy 6%. Lohjan väestönkasvusta on huomioitava se, että Lohjan palvelualueelta jo nykyisellään 26% synnyttäjistä synnyttää muualla kuin Lohjalla, Tammisaaressa vastaava luku on 6% (nämä lähes poikkeuksetta riskisynnyttäjiä, jotka ohjataan Naistenklinikalle). Lohjan sairaalaan tulevien synnyttäjien määrä ei erittäin todennäköisesti tule jatkossakaan kasvamaan samaa tahtia kuin alueen väestö. Sen sijaan suunnitteilla oleva EU-direktiivien mukainen laki synnyttäjän vapaasta valinnanmahdollisuudesta koko maassa tulee kaikella todennäköisyydellä lisäämään ulkopaikkakuntalaisten synnytyksiä Tammisaaressa. Turun alueelta on vain 20 km pidempi matka Tammisaareen kuin Helsingistä, josta nykyisellään Tammisaareen synnyttämään lähtee reilut 50 synnyttäjää vuosittain.

Lohjan lakkauttamisesta ei tällä erää ole keskusteltu lainkaan, mutta nämä perusteet on nostettu esiin ilmeisesti juuri siksi, ettei kukaan keksisikään esittää Lohjan lakkauttamista Tammisaaren sijasta. Lohjahan sijaitsee erittäin lähellä Jorvin synnytysosastoa ja lisäksi Lohjalta puuttuu vielä toistaiseksi lastenlääkäripäivystys, eikä se täten täytä Käypä hoito - suosituksen vaatimuksia turvallisesta synnytyksestä. Oman säväyksensä tähän keskusteluun tuo Ylen parin päivän takainen uutinen siitä, että Lohjan sairaalan johtaja on nimitetty NKL:n, Kätilöopiston ja Jorvin synnytysten johtoon: http://svenska.yle.fi/nyheter/artikel.php?id=168750. Haiskahtaa ja pahasti. Hyvä veli -verkosto tuntuu jälleen osoittavan voimansa.

Keväällä HUS:n johto käytti perusteena taloudellisia säästöjä ja nyt, kun ne on osoitettu perusteettomiksi, esiin on vedetty kuolleet vauvat -kortti, jolla vasta-argumentit on helppo hiljentää.

Sulkemisesityksen ajoitus on järjetön ottaen huomioon, että koko Naistenklinikka on menossa remonttiin 2012 ja noin 6000 synnytystä vuodessa joudutaan siirtämään HUS:n muille synnytysosastoille. Lisätilaa HUS:n sisällä suunnitellaan parhaillaan tehtävän siten, että Kätilöopiston Haikaranpesä muutetaan synnytyssaleiksi.

Aikamoiselta ajojahdilta vaikuttaa. Liekö syynä päästä Tammisaaresta eroon ennenkuin tuo uusi synnyttäjän vapaan valinnan mahdollistava laki tulee voimaan ja Tammisaaren synnyttäjien määrä räjähtää kasvuun?

HUS:n johto on tuonut näkemyksensä selvästi esille. Onneksi he eivät asiasta päätä. He kuitenkin valmistelevat päätöksen haluamallaan tavalla HUS:n hallitukselle, jonka käsissä Tammisaaren synnytysosaston tulevaisuus on. Hallitus tekee päätöksen ma 12.10. ja pahalta näyttää. On tärkeää saattaa hallituksen tietoisuuteen, ettei johdon näkemys ole koko totuus asiassa. Tule mukaan kertomaan se ensi keskiviikon mielenosoituksessa! Hallitus on kutsuttu paikalle, samoin kuin kaikki suuret mediat.

Mielenosoituksen järjestää Facebookissa perustettu "Bevara Ekenäs BB" -ryhmä, http://www.facebook.com/home.php?ref=home#/group.php?gid=40995631004&ref=ts,johon kuuluu jo yli 4000 henkilöä. Mielenosoitus järjestetään Helsingissä keskiviikkona 7. lokakuuta klo 17.00 alkaen.

Kokoonnumme Rautatientorilla 7.10. klo 17.00 ja marssimme eduskuntatalolle, jossa puhuvat sekä paikalle kutsutut henkilöt että mielenosoittajat.

Länsi-Uudeltamaalta tuleville osallistujille järjestetään bussikuljetus. Ilmoittautumiset bussikuljetukseen voi lähettää osoitteeseen bevara.bb@gmail.com, josta saa myös lisätietoja.
 

Työryhmäraportti julkaistiin elokuun loppupuolella. Lyhykäisyydessään siinä todetaan, että Tammisaaren synnytykset voidaan ilman lisäresursseja hoitaa muualla, synnytyskulttuureissa ei HUSin synnytyssairaaloiden välillä ole eroja (!!) ja ettei myöskään synnytysturvallisuudessa ole eroja (lukuunottamatta sitä, että Lohjalla ei ole lastenlääkäripäivystystä, eikä se täten täytä Käypä hoito -suosituksen vaatimuksia). Raportissa kuitenkin todetaan, ettei Tammisaaren sulkemisella saavutettaisi niin suuria säästöjä kuin on oletettu ja että ruotsinkielisten palvelut tulevat kaikella todennäköisyydellä heikkenemään merkittävästi. Tällä hetkellä ruotsinkieliset synnyttäjät ovat keskimäärin tyytyväisiä saamaansa hoitoon ainoastaan Tammisaaressa ja Porvoossa. Ainoaksi selväksi säästöksi raportissa todetaan päivystyskorvausten loppuminen, yhteensä 225 000 euroa. Ironista kyllä, Tammisaareen tulevat venäläiset synnyttäjät maksavat synnytyksistään vuositasolla kutakuinkin saman summan. Jos siis päivystyskuluista päästäisiinkin, menetettäisiin myös saman verran tuloja.

Raportin julkaisemisen jälkeen työryhmän tammisaarelaisjäsenet, ylilääkäri Helena Hieta-Heikurainen, ylilääkäri Markku Turpeinen ja osastonhoitaja Agneta Westerlund toimittivat eriävän mielipiteensä työryhmäraportista. Heidän mukaansa raportissa ei ole huomioitu kaikkia siirtyviä toimintoja (kuten 2000 äitiyspoliklinikkakäyntiä ja 800 lastentautien hoitojaksoa vuositasolla) ja niistä syntyviä kustannuksia muissa sairaaloissa ja synnytystoiminnan kuluihin on laskettu sellaisiakin kulueriä, jotka eivät siihen kuulu. Heidän näkemyksiään tai eriäviä mielipiteitä ei ole pöytäkirjoihin tai raporttiin hyväksytty. Kirjelmässä kerrotaan tämän vuoden tammi-kesäkuun aikana 30 lapsen syntyneen 1,5 tunnin sisällä Tammisaaren sairaalaan saapumisesta. Näistä huomattava osa, ellei jokainen, olisi syntynyt ambulanssissa, jos Tammisaaren sairaala olisi jo suljettu. Tämä lienee sitä lisääntyvää turvallisuutta.

HUSin johto esittelee asian hallitukselle tulevana maanantaina, 21.9. Tänään varmistui se, mikä jo odotettavissa olikin: Tammisaaren synnytysosasto esitetään lakkautettavaksi. Hesari tietää kertoa, että perusteena on talous ja syntyvien lasten turvallisuus. Vaikuttaa siis siltä, että perustelut pysyvät ennallaan, vaikkei niille raportista vahvistusta saatukaan. Pikemminkin päinvastoin.

HUSin hallitus siis käsittelee asiaa 21.9. ja lopullinen päätös tehdään 12.10. olevassa kokouksessa. Vielä on siis aikaa vaikuttaa! Jos koet asian tärkeäksi, kerro se HUSin hallituksen jäsenille. Heidän sähköpostiosoitteensa löytyvät osoitteesta http://bb.uplink.fi/?page=317. Oma kirjeeni lähtee tuota pikaa.

Imetystukipuhelin on lakossa alkaneen viikon ajan. Tue lakkoa osoitteessa www.imetys.fi/loppu/, allekirjoita adressi osoitteessa www.adressit.com/imetyksen-vertaistukipalvelut-paattymassa-vuodenvaihteessa ja seuraa blogia osoitteessa imetys.fi/blogi/

Eräänä iltana päivystysvuoron varanneen tukiäidin lapsi sairastui, eikä takapäivystäjäkään päässyt vastaamaan. Kukaan ei vastannut imetyksen vertaistukipuhelimesta. Joku tai jotkut yrittivät soittaa Imetystukipuhelimeen tuon illan aikana 307 kertaa. Imetystukipuhelin vastaa vuosittain noin tuhanteen puheluun. Onko Imetystukipuhelimen viimeinen käyttöpäivä 31.12.2009?

Mökillä oli ihanaa! Pääppis nautti suunnattomasti nakuna juoksentelusta ja ympäristön tutkimisesta. Miten ihmeellisen ihana asia kuivunut kaisla voikaan olla!

Järviveden ollessa turhan vilpoista pidempiaikaiseen polskimiseen, viritimme laiturille jättikokoisen (2mx3m) uima-altaan, johon lämmitimme vettä saunassa. Siinä kelpasi Pääppiksen puuhailla ja vanhempien köllötellä. Tilaa olisi riittänyt vaikka toisellekin perheelle.

Festarit ja konsertit ovat jääneet vähemmälle tänä kesänä, mutta Porijazzeilla sentään piipahdimme Erykah Badua kuuntelemassa. Badun kokeellisuus ja avaruussoundit eivät tällä kertaa vakuuttaneet aivan odotetulla tavalla, mutta yli 7-tuntiseksi venynyt piknik hyvässä seurassa oli oikein onnistunut. Valitettavasti Pääppis oli niin vieraantunut Peltoreistaan sitten viime kesän, ettei suostunut pitämään niitä päässään hetkeäkään hereillä ollessaan. Olisi vaan pitänyt talven mittaan aika ajoin kaivaa kuulosuojaimet esiin ja treenata niiden käyttöä. No, korvatulpat sentään kelpasivat lopulta. Samoin kuin ihmisvilinässä juoksentelu, pistaasipähkinöiden syönti ja Badun katseleminen selästä käsin. Kantovälineenä muuten nykyinen suosikkini, norjalainen käsityönä valmistettu uniikki Eye2Eye-neliöliina. Tavattoman tukeva taaperolle, riittävän iso ja kaunis, mutta valitettavan kallis ja vähän vaikeasti saatavilla oleva. Tällä Pääppistä kannetaan vielä monta vuotta! Parempi kuva tuosta meidän yksilöstä löytyy valmistajan kuvagalleriasta.

Mökkeilyn ja jazzien lisäksi olemme viettäneet aikaamme molemmissa mummoloissa ja kotosalla ennen kaikkea kotia järjestellen. Kolme edestakaista muuttoa kevään mittaan jättivät jälkensä myös kotiimme ja niitä tässä on paikkailtu. Valmista ei ole vieläkään, mutta paljon paremmalta jo näyttää. Onneksi on pinnasänky, jonne voi dumbata kaiken ylimääräisen, jolle ei vielä paikkaa ole löytynyt. ;)

Pitkällisen harkinnan ja ekologisen omatunnon kanssa painimisen jälkeen päätimme kruunata lomamme äkkilähdöllä Montenegroon. Kyllähän tämä moninkertaistaa tämänvuotisen hiilijalanjälkemme, mutta onneksi sitä voi edes pieneltä osin kompensoida Maan ystävien lentomaksun maksamalla tai Greenseatin kautta (ei vielä olla päätetty, kumman). Pääppis alle 2-vuotiaana pääsee vielä mukaan melkeinpä maksutta ja sikäli nyt on oiva hetki lähteä.

Sitä paitsi, olemme matkan tarpeessa. Nyt on syytä karistaa viimeisetkin päässä pyörineet työasiat, kodin laittaminen ja koneella istuminen ja rentoutua. Takana on rankka talvi ja edessä toinen samanmoinen. Jatkamme siis edelleen miehen kanssa tupla-/vuorotyötä: minä päivisin Pääppiksen kanssa, hän töissä ja illalla vaihdamme osia. Toimii, mutta on aika väsyttävää. Hyvät puolet peittoavat kuitenkin edelleen ne huonommat.

Nauttikaahan tekin kesästä, kärpäsistä ja kauniista säästä aina silloin, kun sitä suodaan!

Jälkimmäiseen syynä on Naistenklinikan tuleva remontti. Sen ajaksi tarvitaan lisätilaa muutenkin ruuhkaisissa pääkaupunkiseudun synnytyssairaaloissa ja mikäpä olisi sen näppärämpi tapa lisätilaa saada kuin muuttaa Haikaranpesä normaaleiksi synnytyssaleiksi ja vähentää perhehuoneiden määrää entisestään.

Veikkaanpa, että Haikaranpesän palauttaminen remontin jälkeen ennalleen saattaa jäädä tekemättä. Jos Tammisaaren synnytysosasto suljetaan, kolkuttelee pääkaupunkiseudun synnytyssairaaloiden ovia vuosittain 600 uutta synnyttäjää. Haikaranpesän tiloihin tehtävät uudet synnytyssalit ovat siinä vaiheessa niin kovassa käytössä, ettei niistä yksinkertaisesti voida enää luopua.

Tammisaari on ensimmäinen (1996) ja yksi Suomen harvoista WHO:n ja UNICEFin Baby-Friendly Hospital Initiative -ohjelman sertifikaatin saaneista synnytyssairaaloista. Tammisaaren lisäksi sertifikaatin on Suomessa saanut kolme muuta synnytyssairaalaa (Keski-Suomen keskussairaala 1997, Vammalan aluesairaala 1999 ja Salon seudun sairaala 2003). Haikaranpesäkin sertifikaatin varmasti saisi, mutta se on osa Kätilöopiston sairaalaa, joka taas ei sertifikaatin kriteereitä täytä. Vertailun vuoksi Ruotsissa ja Norjassa sertifikaatin ovat saaneet lähestulkoon kaikki synnytyssairaalat ja esim. Kiinassa yli 6000 synnytyssairaalaa.

HUSin johtajaylilääkäri Juha Tuomisen mukaan Tammisaaren synnytystoiminta ei ole taloudellisesti kannattavaa. Tahtoisinpa nähdä sen synnytyssairaalan, jossa vauvat syntyvät setelitukko pienessä kourassaan. Ihan riittävästi olen jo nähnyt ja kuullut siitä, mitä yliruuhkaisissa suurissa sairaaloissa synnyttäminen saa pahimmillaan aikaan.

Mielenosoitus Tammisaaren synnytysosaston säilyttämiseksi järjestetään maanantaina 25.5. klo 17.00 Helsingissä eduskuntatalon portailla. http://bb.uplink.fi/?page=188